Konffaraportti Kreikasta

Sanotaan, että mitä etelämmäksi mene sitä paremmaksi kahvi muuttuu. Sain Ateenassa niin hyvää Capucchinoa että meinasi itku tulla pariinkin otteeseen. Muutenkin niin kaunis kaupunki. Akropoliksellakin liikutuin – turisteista huolimatta. "Princess Cruises! Princess Cruises! Group B1 gather up here!"

Huh, let's do Athens. In one day. Then we do islands, in two days.

Juu, konffassahan minä taas olin. Joku joka mitä ilmeisemmin istui eri sessioissa kuin minä kertoi, että oli nähnyt Lordin kuvan ainakin kahdessa eri esitelmässä. Olivat olleet Suomalaisia nämä puheen pitäjät. Aina löytyy hyvä tekosyy ujuttaa Lordin kuva keskelle powerpointtia ITV:n käyttäjätutkimuksesta tai bisnesmalleista. Jee?



Pitkästä aikaa konffa jossa vanha kunnon konffarakastaja ei ollut paikalla. Olisin suonut olevan, koska eipä noista korviketta löytynyt. Joku Belgialainen käytettävyystutkijako? Ei osu ihan mun pirtaan. Mutta tosi kivaa oli muutenkin, pärjäähän sitä yhden koffan ilmankin.

Sympaattinen Lordi

Eilen alkuillasta vielä vitsailtiin porukalla, että pysyyköhän Lordi pystyssä niissä saappaissa ja nouseeko molemmat siivet pystyyn. Voittoa silti toivon koska tällä voi olla kiinnostavia kulttuurisia vaikutuksia Suomessa ja euroviisukuviossa. Estetiikkakonffasta palanneen Heidinkin kanssa jo analysoitiin ja fanitettiin. Euroviisuvoitto sinänsä ei ole se meitä kutkuttava juttu, vaan se että juuri tämänkaltainen show tuo voiton.

Lordin biisiä en ollut kuullut kuin vasta eilen disessä. Sitten kuulinkin sen ainakin kuusi kertaa, jengi pogoili aivan kybällä.

Olen tänään hieman selaillut eri uutissivujen raportointia euroviisuvoitosta. Se mikä siinä Lordissa on mainiota, että kundit osaavat hoitaa pressin hyvin – eivät sortuneet kiroilu ja rähinä hevarikliseeseen, vaan antavat nokkelia, humoristisia lausuntoja hyvällä englanninkielellä. Kohteliaasti ja ystävällisesti, niin kuin vaan kunnon hirviö voi tehdä. Monsterilookki luo tiettyjä ennakko-odotuksia käytöksestä ja puheesta, ja kundit onnistuivat rikkomaan sen mainiosti. Mukavia jutusteleva hirviö on sellainen konsepti josta menee mukavasti hämilleen. Loistavaa pr:ää.

Konffaraportti Keski-Suomesta

Jyväskylässä on paikallinen taideiden yö. Hyvä Suomi-huuto kuuluu erinomaisen hyvin kolmanteen kerrokseen.

Mä en ole aikaisemmin ollut estetiikan konfassa. Eroja muotoilu-konffiin on aika paljon. Ihmiset ovat huomattavasti hauskempia ja rennompia, baariin menee huomattavasti enemmän rahaa ja puheenaiheet ovat teemoittuneet selkeästi seksiin, juoruihin ja viinaan (tuossa lienee syy-seuraus-tyyppistä relaatiota). Välissä toki tiukkaa keskustelua predestinaation käsitteestä Augustinuksen ja Lutherin ajattelussa.

Esittämisen taidossa muotoilijat kyllä pesevät esteetikot mennen tullen, lähinnä tekniikan ja kielitaidon, osittain myös sisällön osalta. Keynote-puhujat ovat olleet aika kummia, yleisen mielipiteen mukaan 3 viidestä huonoja. Mutta eipä noi puheet kellekään täällä ole pääasia, en usko. Tai ehkä vain osuin hilpeimpään seuraan. Konffadinnerillä Vesitornin ravintolassa istuin samassa pöydässä estetiikkaa harrastavan tähtitieteilijän kanssa. Oon melko varma, että alakerran luontomuseossa oli näyttely "Pariutuva Keski-Suomi".

Euroviisujen pistelasku seurattiin jossakin isossa baarissa. Se oli hauskaa. Mä en muista, milloin viimeksi olisin voinut olla vieraiden ihmisten kanssa niin helposti ja vilpitön kuin täällä. Ihme juttu. Tätä pitää miettiä.

Tis sit

On erinomainen idea liimailla jotain kiiltäviä helyjä T-paitaan. Välillä vaan istun ja ihmettelen, että mikä täällä häikäisee niin ettei ihminen enää näekään mitään. Ja sit tajuan et ai juu, nehän on mun rinnat.

Kerää koko sarja

Meemi via esimerkiksi Neil Gaiman, ei vähempää.
Mulla on työpöytäkuvana hauva. Hauva on vähän läski, koska kvasi-uuden läppärin näyttö on vanhaa leveämpi.


Loogisesti huomenna pitäisi siis blogata kaksiraajaisesta. Ehdotuksia?

Moi.

Mä näin unta, että mä olen mustekala. Yhdellä lonkerolla kolkuttelin jotain puuovea avattavaksi, yhdellä huitelin kaveria lähemmäs, yhdellä kirjoitin pieneen muistilehtiöön ja yhdessä oli kans joku muistilappu. Parilla kolmella lonkerolla, en tiedä, varmaan steppasin ajankuluksi.

Leena kävi äsken käännähtämässä - duunista tulossa, duuniin menossa - ja otti vara-avaimen följyyn. Suhteellisen pateettista kalentereiden vertailua kesän kissanruokintasessioita silmällä pitäen. Noin muuten...
Ihan ok.

Päivän hajatelma

Mitä sotkuisempi koti sitä nerokkaampi henkilö? Mensa here I come!
[Justin rulettaa].

Pieni multiploitumisongelma

Kekkasin, että jos värikoodaa kaikki erityyppiset tapahtumat ja tehtävät, kalenterista tulee paljon hauskemman näköinen.

Aitiopaikalla

Istuimme Töölönrannan terassilla nauttimassa kuohuviiniä kevään kunniaksi kun joku huomasi savupilven nousevan makasiineilta. "Nytkö ne niitä alkoi purkamaan?"

Kesti aika pirun pitkään ennen kuin tajuttiin, että tämä ei nyt todellakaan ole ihan normaalia, kun hälytysajoneuvojakin vetää pillit soiden.

Kaikkein absurdein näky kaiken keskellä oli varmaan rantaa kiertävät lenkkeilijät jotka rauhassa hölkkäilivät menemään.

Mielenkiinnolla jään odottamaan onko tällä tuhopoltolla jonkinlaisia yhteiskunnallisia seuraamuksia.

Maailmalla nähtyä

Jeekunan jet lag, parina yönä vain pari tuntia unta ja nyt sitten otin takaisin 15 tunnin pikku torkuilla. Päässä pyörii.

Tuolla suuressa maailmassa näin ensimmäistä kertaa ihka elävänä sellaisen Hollywood-rekonstruktion jossa on operoitu aivan kaikki: tissien sisään tungettu pari koripalloa ja naama kuin Phoshopin jäljiltä. Höysteenä vielä blondattu lisäketukka, ylenpalttinen tekorusketus ja huomiota herättävän äänekäs kalkatus. Joo ja pari bodattua kundia seuralaisena.

Jumalauta se oli pelottavaa.

Matkaraportti

Tuli sitten käytyä CHI:ssä. Yhdessä sessiossa känsin päätäni vasemmalle ja kukas muu siinä istuikaan parin metrin päässä Jakob Nielsen. Heti tuli mieleen, että wau nyt mulla on tilaisuus jututtaa maailman tunnetuinta käytettävyys-heeboa. Mitähän siltä kysyisi? En sitten keksinyt yhtään ajatusta mitä olisin hälle halunnut jakaa. Se vaan sanois jotain että suorista viivat ja väritä vihreäksi. duh. Fonttikoko on housuissas. Se siitä.

Se mikä konffissa minulle liiankin usein nousee päällimmäiseksi tunteeksi on arroganssi. Vieläkö te tuotakin peruskysymystä väännätte, mä kelasin sen jo viis vuotta sitten. Pässinlihaa.

Paperien esittely noudatti useimmiten tuikkaa akateemista rakennetta jossa esitelmöijä esittää suoraviivaisesti tutkimuskysymykset, metodin, datan ja johtopäätökset. Puhujalle esitetyt kysymykset taas fiilistelivät aiheen inspiroimina, mutta vakio vastaus kuuluu: tuo on oikein kiinnostavaa, mutta tämän tutkimuksen datan valossa tuohon ei voi ottaa kantaa. Herranjestas, voi kai sitä nyt vähän fiilistellä ja spekuloida. Onko tämä nyt oikeasti niin vakavaa ja tiukkaa? Jos tutkii kissanpentujen käyttäytymistä etupihalla, niin voi kai sitä vähän miettiä miten ne käyttäytyisivät takapihalla, jos joku takapihoja tutkiva haluaa aiheesta keskustella?

Kohokohtiin kuului Scott mcCloudin esitelmä sarjakuvan mahdollisuuksista ja mahdollisista uusista esitysmuodoista netissä. Sarjakuvaa joka on muodoltaan temporaalinen (ruudut kuljettavat tarinaa ajallisesti eteenpäin jossain tietyssä järjestyksessä) on paha alkaa multimedialisoimaan koska kaikki ruudunsisäiset animaatiot ja äänet rikkovat jo olemassa olevan ajallisen rakenteen ja siten myös lukukokemuksen. Pässinlihaa pitäis olla tääkin. Mutta sarjakuva sopii hyvin internettiin, jossa voi hyödyntää muitakin kerronnan rakenteita kuin lineaarista, esim. syklistä tai haarautuvaa ruutuja ei tarvitse sijoittaa A4:lle. Mitään kauhean hyviä esimerkkejä tästä ei esitelmän aikana kuitenkaan tullut vastaan. Mutta mcCloud on toiveikas ja odottavalla kannalla, että sarjakuva jossain vaiheessa löytää uusia toimivia digitaalisia muotoja.


Keksinkö tuossa ylempänä uuden sanan: multimedialisoida... melkein kuin medikalisoida ja sama juttu on kyseessä, hoidetaan jollain pillerillä tai leiskan uusilla kevätväreillä vanha raakki yhteiskuntakelpoiseksi vielä muutaman kuukautta.