Luin eilen, ties kuinka monennen kerran, parhaat palat kirjasta 'Kuudes talvi'. Kyseessä on huolimattomasti käännetty, yksioikoinen katastrofi-skenaario, jossa maapallo siirtyy jääkauteen parissa vuodessa. Kirjassa eletään suunnilleen 70- tai 80-lukua, joten mistään tuomiopäivän ennustamisesta ei ole (enää) kyse. Arvaan, että kiintymykseni höhlään kirjaan johtuu juuri tuosta tuomiopäivättömyydestä: juoni ehdottaa lopuksi jään kanssa elämistä, eikä sitä vastaan päiväntasaajalta käsin taistelemista. Valitettavasti tuota ei pääse pääkaupunkiseudulla edes testaamaan, mutta luulenpa, että haaveilen itsekseni jostakin jääkauden kaltaisesta elämän yksinkertaistumisesta ja siksi luen mitä luen - sosiologian ja psykologian ynnä estetiikan vastapainoksi. Tunnetustihan ruoho aidan toisella puolella on aina yksinkertaisempaa.
Joo-o, 2004 tarkoittaa väitöstyöhön tosissaan ryhtymistä, ja olen asiasta(ni) innoissani. Mutta koska toi kuitenkin myös pelottaa, tuntuu lohdulliselta fiilistellä iglujen rakentamista.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment