ei ole se, etten osaa lopettaa, vaan se, etten viitsi kirjoittaa. Ne kaksi novellia, jotka mainitsin edellisessä merkinnässä, ovat niin kesken ja niissä on molemmissa niin hankala lähtökohta, että on vain hyvä, etten ole juoksuttanut niitä keinotekoiseen finaaliin. Mulla oli koulussa Hannu Simpuran vastaanotto. Hän sanoi että molemmat stoorit ovat kuvastoltaan ja lähestymistavaltaan sen tyyppisiä, että ne pitää kirjoittaa kaksikymmentä kertaa ennen kuin niiden teema selkiytyy. Niinpä niin. Kirjoitan tarinoita, joissa on fantasiaelementtejä. On vaikeaa saada epärealististen ilmiöiden merkitykset loksahtamaan paikoilleen. Miksei olisi. Muutenhan tulkitsisin unianikin kuin vettä vaan.
Istumalihaksia, sano Hannu.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment