Lyhyt kertomus ei mistään

Viikonloppuna koulussa (Kriittinen korkeakoulu) opiskelukaverit rupesivat yhtäkkiä vauhkoamaan yhteen ääneen että KUKAAN ei nykyään lue, osta eikä julkaise novelleja. Että KAIKKI opettajat ja kirjailijat ja jumalat ovat jyrisseet niin. VAIN runot ja romaanit menevät läpi. Yritin melskauksen sekaan, että saihan, öö, Tuuve Arokin novellikokoelmansa läpi, ja - yhtäkkiä ei tullutkaan muita mieleen. Vaikenin, mutta jäin hautomaan asiaa. Romaanikirjailijaa musta ei sukeudu hetkessä, runoja kyllä syntyy mutta juuri lyhytproosan kirjoittaminen kiehtoo nyt eniten. Hyvien novellien lukeminen on suurta nautintoa, ja luulisi sopivan kiireiseksikin mainitun Nykyihmisen pirtaan. Hoh. No, mulla oli eilen koululla kustannustoimittaja Silja Hiidenheimon vastaanotto. Kysäisin häneltä, että onko tosiaan niin että novelleja ei nykyään tahdota julkaista. Hiidenheimo ihmetteli ja sanoi että ei tosiaankaan. Jostain syystä niitä vain tarjotaan todella vähän kustantajille. Yhtäkkiä kaikki tarjoavat vain runoja ja romaaneja.

Niinpä niin.