Kivat kemut oli

Siirillä oli ponteva kielto mutta täytyy tunnustaa, että rikoin kumpaakin momenttia. Hysssssss.

Ikääntymisestä

Illalla on ystävän synttäribileet. Tää on se vuosi kun vanhat koulukaverini ja minäkin täyttää yksi kerrallaan 40 vuotta. 4kympin kriisi mulla taisi olla jo pari vuotta siten ura-angstina ja erilaisina elämäntyylillisinä muutoksina. Jopa biologinen kello löytyi tästäkin kehosta ja se vienosti yskäisi ennen kuin vaipui normaaliin olemattomuuteensa – tuskin se sieltä enää nousee piipittämään. Mutta joo pakokauhu alkoi heti vuoden vaihtuessa. Sanoisinko ihan kliseisesti, että rimakauhua pukkaa.

Eikä yhtään helpota oloa se, että eläkeikää nostetaan kokoajan. Onko se 68v. nyt sitten seuraava rima jonne lainsäätäjät palvelusaikaamme hivuttavat? Oma eliniän odotukseni on sen verran matala moninaisista syistä, että tuskin pääsen oloneuvoksen tittelistä koskaan nauttimaan.

Tulevaisuuden Suomessa lääkärikunta on se joka käytännössä päättää milloin ihminen pääsee eläkkeelle. Aikamoinen valta heillä sitten. Ei läheskään kaikki 68-vuotiaat pysty tehokkaaseen työntekoon kun ei kaikki 60-vuotiaatkaan. Matka vapauteen taitaa tullakin sitten useimmille lääkärintodistuksella. Toisin sanoen, töistä pääsee pois vasta kun on tarpeeksi rapistunut kehosta tai päästänsä höperöitynyt. Ja mitä sillä vapaa-ajallakaan siten tekee?

Jo muinaiset roomalaiset

Kaikki yhtäläisyydet oikeisiin henkilöihin, eläviin tai kuolleisiin, ovat puhtaasti sattumanvaraisia.

Yhteiskokous

En ole pahemmin blogannut uudesta duunistani kirjastoalalla, vaikka ihmettelyä siellä on toki riittänyt yllin kyllin. Muistiinpanojakin on syntynyt rutkasti mm. kokousten oheistuotteena. Yllä niistä yksi. Jatkoa seurannee näistä varsin subjektiivisista ja muille ehkä vaikeastikin avautuvista kuvista virkahiirien puurtamisesta. On siellä mangustejakin touhottamassa ja pari råttaa.


Kaikki yhtäläisyydet oikeisiin henkilöihin, eläviin tai kuolleisiin, ovat puhtaasti sattumanvaraisia.

Kävin Firenzessä

Tämän ei pitäisi olla pelkkä matkablogi, mutta ehdin myös inspiroitua viimeviikkoisella työmatkalla Firenzeen, että matkarapoa pukkaa taas.

Italialaiset konffajärjestäjät eivät olleet järjestäneet wlania; "it might distract people". Haloo. Ovat ihmiset osanneet olla kuuntelematta puhujia ennen internettiäkin. Ja samaan aikaan konffassa puhutaan twittereistä ja muista joissa, esimerkiksi, ihmiset twiittavat esitysten aikana ja saavat näin aikaiseksi yhteistä kommentaaria, muistiinpanoja ja lisää keskustelua teemoista.

Simultaanitulkkaus italiasta englantiin oli ihan hyvä mutta jotkut termit kuulostaa vähän hassuilta.. "the quality of the website is absolutely paramount." Ja freudilaistakin pukkas tulkki ihmisten kuulokkeisiin: "please let me have some additional sex ... (seconds)"


Useimmat hotellikokemukset sisältävät likaisen pikkuikkunan josta on näkymä roskapönttöihin ja vastapäiseen seinään n. kolmen metrin päässä. Nyt minulla oli jokirantahotellissa pieni parvekekin, näkymä Firenzen kukkuloille, Arnon ja Pontia Veccille. Siellä sijaitse patsas, mikä lie ukko, en edes katsonut koska huomioni kiinnittyi aitaan kiinnitettyihin lukemattomiin lukkoihin. Kaikkiin oli kirjoitettu tussilla pojan ja tytön nimi. Joku rakastavaisten juttu lukita itsensä tuolle sillalle. Heittävätkö he avaimen jokeen? Tosi romanttista. Loppumatkan hyräilinkin aariaa O mio babbino caro jossa neito uhkaa syöksyä Pontia Vecciltä Arnoon jos isi ei päästä kihloihin yhden kivan pojan kanssa.

Lopuksi vielä hengästyttävä porraskävely duomon (Basilica di Santa Maria del Fiore) kupoliin. Luulin etteivät portaat lopu koskaan (myös alas tulessa). Näköala oli toki vaivan arvoinen. Ja oli mahtavaa nähdä lähietäisyydeltä kupolin sisäpuolelle maalattu tuomiopäivän fresco, erityisesti sen upea helvetti-osuus jossa paholaiset tunkevat tulisia petsiä ihmisten anuksiin ja toisia nyljetään jne. Helvetissä oli aika vähän naisia. Paratiisissa niitä näkyi enemmän. Se tosin oli paljon tylsempi (noin niin kuin kattoon maalattuna visiona ei ehkä muuten).

Lontoosta, hello

On ollut oikein lehdissä juttua siitä minkä kaikki jo muutenkin tietävät: talviaikaan siirtyminen on murhaavan väsyttävää ja masentavaa. Siksipä nyt olikin täydellinen ajoitus pitkälle viikonlopulleni Lontoossa. Päätavoite oli minulla ja matkakumppanilla shoppaaminen ja niin tapahtuikin. Mahdollisimman tyhjillä laukuilla matkaan lähdimme ja täysinä ne takasin tulivat. Vaatteita, vaatteita mutta myös leffoja, iPod touch ja pari kirjaa Forbidden Planetista. Olin jo etukäteen ajatellut ostavani Cory Doctorow'n Makersin ja sattumoisin kirjailija oli paikan päällä jakamassa signeerauksia. Mukava heppu.


Ja minä kun vihaan shoppaamista. Olen ylittänyt itseni.

Kulttuuripuoltakin joo: stand up komediaa Notting Hilliläisessä pubissa, huippunäyttelijöiden tulkitsema Beckettin Endgame ja sokerina pohjalla Marc Almond. Marko Mantelia suurempaa Queeniä tuskin löytää. Mies teki aikamoisen pop-kabaree-ooppera shown mahtavilla diivan maneereilla. Olipas ihan huikeaa. Sitä paitsi jo pelkästään "legendaarinen" Roundhouse on ehdottomasti kokemisen arvoinen keikkapaikka soittipa siellä kuka tahansa.

Loontoota on pakko rakastaa. Vaikka siellä on aivan pökerryttävä määrä ihmisiä joka paikassa kaupunki on jotenkin mittasuhteiltaan oikein: pääkadutkin on kapeita kuten metrokin ja talot on lähekkäin ja se se kaikki tekee Lontoosta ihastuttavan intiimin suurkaupungin.

TaiKin pääsykokeet, osa 2

Istuin eilen kokouksessa jossa kirjoitettiin uusiksi valintaoppaan tekstiä oman koulutusohjelman (tekstiilitaide) maisteri-haun osalta. Ajatusleikki:

Nyt teksti kuuluu jotta

Koulutusohjelmaan voi hakea tekstiilitaiteen tai -suunnittelun kandidaattitutkinnon tai siihen rinnastettavan tutkinnon suorittanut henkilö.

Mitä mahtaisi tapahtua (millaisia hakijoita tulisi) jos teksti olisikin

Koulutusohjelmaan voi hakea kandidaattitutkinnon tai siihen rinnastettavan tutkinnon suorittanut henkilö.

Teksti nimittäin jatkuu jotakuinsakin että "Tekstiilitaiteen maisterikoulutusohjelman tavoitteena on syventää opiskelijan aiemmassa tutkinnossaan ja mahdollisesti jo työelämässä saavuttamia ammatillisen osaamisen tietoja ja taitoja. Koulutuksen tavoite on tuottaa luovia tekstiilin alueen erityisosaajia yhteiskunnan, tutkimuksen ja kansainvälisen elinkeinoelämän muuttuviin tarpeisiin."

En minä ainakaan näe että nuo tavoitteet täyttyisivät sillä että koulutetaan pelkästään tekstiilitaiteen kandeja maistereiksi. Toki, pitää olla aika avoin mieli että vaikkapa lääketieteen kandi rakentaisi linkin tekstiilin maisteriopintoihin mutta jollekin psykologian opiskelijalle se olisi jo paljon helpompaa, varsinkin kun meillä käyttäjät, kuluttajat ja vaikka muoti ovat jatkuvasti opinnoissa ja tutkimuksessa tapetilla.

(jaha, wanhoihin teksteihin ei voikaan enää (kait) lisätä tageja. No, se eka pääsykoejuttu oli toi)