Suomalaisen designin maailmankaikkeudenvalloitus

Penis tuhoaa maailman

Vanhan ajatteluni päälle vielä toisenlaista luentaa Dr. Strangelove -elokuvasta. Mielestäni se on feministinen komedia. Elokuvassahan vilahtaa ihan alkumetreillä vain yksi nainen, kenraalin rakastajatar (ja eräiden muidenkin rakastajatar vihjaillaan), muuten leffa onkin äijiä pullollaan. Ja minkälaisia miehiä; sotilaita ja poliitikkoja jotka saavat kicksinsä valtapelistä, politikoinnista, strategiasuunnittelusta ja (sota)teknologian keksinnöistä, siis itse prosessista, lopputulemista viis.

Naisten puuttuminen elokuvasta on tässä tapauksessa kiinnostavaa. Poissaolevina he ovat täysin vapaasti fantasioitavissa lapsenteko- ja seksikoneiksi elokuvan miehille. Lopussa aivan sekopäiset äijät yrittävät kiilto silmissä juonia itselleen 10:1 rakastajatarhaaremeita ydintuhon jälkeisessä maailmassa. Loppupään klassikkokuva ydinpommilla ratsastavasta miehestä on myös fallos-kuva. Tässä kohtauksessa valtava penis käynnistää tuomiopäivän masiinan joka tuhoaa maailman Ja koko jupakkahan saa alkunsa siitä kun kenraali Ripperillä on kertaluontoinen impotenssi. Jotakutahan siitäkin pitää syyttää, vaikkapa nyt sitten kommunisteja jos ei muuta keksi.

Metodi

Mun kirjoittaminen on sellaista että mun pitää puuhastella jotain muuta, laittaa lounasta vaikka tai mennä suihkuun , niin sitten minä saan taas uuden idean. Kun unohdan että pitäisi jotain keksiä, niin sitten vasta voi keksiä.

Mielikuvitussuhteita

Tehtävänäni on tämän viikon ollut kirjoittaa repliikkejä rakkaudesta – negatiivisia ja positiivisia ajatuksia. Selvästi helpompaa on kirjoittaa niitä negatiivisia, jännä homma et näin. Harjoitustyönä yritin kehitellä mielikuvitusromanssia Regina Linnanheimon kanssa mutta ei siitä mitään tullut, Regina on vähän liian kalsea mun makuun. Vicky Prattin kanssa sen sijaan sujuu paremmin. Tossa se nostelee punttia hiki iholla kiiltäen. Ei tässäkään kyllä ihan romantiikasta ole kysymys vaan jostain ihan muusta. Pitänee vielä kokeilla kolmatta suhdetta, jos niin monta nyt yhteen viikkoon mahtuu. Clark Kent ois söpö ja salaperäinen, ihq.


ps. Elukkakin bloggaa, ihan kiinnostavia juttuja vieläpä.

Ennustus

Ystäväni M kävi ennustajalla vuosi sitten ja sai kuulla, että tammikuussa 2006 tulee elämään tärkeä mies. Tärkeä ja varakas, tumma ja komea, ja on toimistossa töissä ja on saanut perinnönkin, ja sen kanssa päädytään sitten ihan sormuksiin asti.

"No, silloinhan minä suutuin sille ennustajalle, että tuskin ja se vielä sanoi mulle, että ai joku taiteilijako sen pitäisi sitten olla."

Mutta tammikuussa tuli se mies. Sillä oli oma IT-toimisto, oli rahaa ja oli tumma ja oli komea ja heti piti sovittaa sormusta. Kyseessä oli näyttelijän työkeikka ja kädestä otettiin lähikuvaa johon sormusta tarvittiin. Hassuja noi ennustajat.

Munapää

Aivoni on viimeaikoina olleet niin tiivisti muussa käytössä, ettei ole bloggauksia edes keksinyt. Vajeen paikkaamiseksi piirsin kananmunalle naaman ja otin siitä valokuvan. Ta-daa:

Crosby, Stills, Nash & Young

Ööö. Huomenna pikkuiset teolliset muotoilijat kuulevat pari valittua sanaa muutamastakin tavasta tulkita Marxia. Kehän toisella nurkalla jatkaa Frankfurtin koulua kunniakkaasti edustava Theodor Adorno, toisessa nurkassa tanskalaisen marxismin nykyedustajaksi valikoitui Richard Florida.