Jenni

Tämä on testikuva jonka piirsin valokuvan päälle iPadillä, Sketchbook pro:lla ja iPadille tarkoitetulla kynällä. Mahdollisuudet ovat aika monipuoliset. Tässä lyikynäimitoinnissa varjostaminen oli vaikeaa koska läpikuultavuutta pitää säätää jatkuvasti tai tehdä tummaa ja pyyhkiä sitten kumilla. En siis jaksanut viimeistellä niin huolellisesti kuin olisi oikealla lyijärillä tehnyt.

Hiirulassa alkaa uusi vuosi

Sukupuoliasiaa

Mun väitöskäsikirja (aiheena muotoilun kanssa asuminen) esitarkastettiin viime kesänä. Sain molemmilta esitarkastajilta puoltavat lausunnot ja erittäin hyvät kommentit, joiden avulla teen joitain korjauksia tekstiin. Alkuperäisessä tekstissä kerron analyysin kuvaus-osiossa etten käsittele työssä aihettani "sukupuolittuneisuuden" (gender) näkökulmasta lainkaan koska sukupuoli ei nouse aineistossa esiin. Molemmat esitarkastajat huomauttavat tästä. Kumpikaan ei sano että sukupuolen näkökulma olisi oltava mutta sukupuolittuneisuus on aineistossa sen verran vahvaa että on perusteltava miksi en keskustele siitä. Esitarkastaja huomauttaa että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu (tutkitusti) tietynlainen tasa-arvon eetos joka helposti tekee sukupuolittuneista käytänteistä ja esimerkiksi puheentavoista huomaamattomia.

Muhun eetos ainakin on purrut vahvasti ja ylipäätään olen hyvin vähän tuttu sukupuolittuneen näkökulman kanssa. Sattumalta kuitenkin eilen tuli artikkelissa vastaan esimerkki siitä mitä pidän ongelmana näkökulmassa: pahimmillaan sukupuolittuneisuuden tutkimus on sitä että ensin tutkija määrittelee (itselleen) mitä on feminiini ja maskuliini ja sitten tunnistaa feminiinin ja maskuliinin aineistosta tai maailmasta:

Television time is presumed to be, like so much else, predominantly male. Recent work on television narrative (Modleski, 1979, Geraghty, 1991) recognizes that perhaps only sopa opera can be considered a female genre, opposing the linear, penetrating structures of the Hollywood classical film and its derivates with its open-endedness and with an interruptable continuity that matches the temporality of women's domestic life. Women watch television differently. (Silverstone 1993, 292) 

Hyvä sukupuolittuneisuuden tutkimus lienee sitä että perehdytään ensin aineistoon ja siitä tunnistetaan jokin sukupuolella kuvattavissa oleva piirre. Esimerkiksi Virve Peteri tunnisti omasta teknologioiden ja median kototumista käsittelevästä aineistostaan miten teknologioiden käytöstä haastateltavat puhuvat eri tavoin: miesten yhteydessä korostuu teknologinen kompetenssi, naisten kohdalla hoivaaminen ja huolenpito (Peteri 2006).

Olen nyt itsekin, esitarkaskastajien yllyttämänä, tunnistanut aineistosta joitain elementtejä joita varmaankin voisin selostaa sukupuolittuneisuuden näkökulmasta (muutamaan otteeseen naiset ja miehet puhuvat eri tavoin vaatteista ja laitteista, esimerkiksi) mutta mulla on vaikeuksia korjata teksti koska mun käsitys esim naistutkimuksesta on niin ohutta että järkevä keskustelu ei onnistu. Lisäksi vaatteista ja laitteista on hyvin vähän keskustelua ja huonekaluista ja astioista haastateltavat taas puhuvat aika samanlaisesti. Erot tuntuvat enemmän olevan kotitalouksien kuin sukupuolten välillä - jonka ehkä rohkenen mainita käsikirjoituksessa, sikäli kuin näppituntuma pitää paikkansa.

Geraghty, Christine (1991) Women and soap opera. Oxford: Polity press.
Modleski, Tania (1979) 'The search for tomorrow in today's soap opera: notes on a feminine narrative form', Film Quaterly 33(1): 12-21
Peteri, Virve. (2006). Mediaksi kotiin. Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta. Tampere: Tampere University Press.
Silverstone, Roger (1993). 'Time, Information and Communication Technologies and the Household', Time &Society, 2(3), 283-311.

Huonoa musiikkia

Suvivirsigate, juu-ei. Joistain perinteistä voisi ihan hyvin luopuakin.  

Katkeraa tilitystä 

Olen aina, läpi koko tietoisen ikäni, inhonnut Suvivirttä. Inhollani ei ole koskaan ollut mitään tekoa vakaumuksellisten kysymysten kanssa, vaan kuten useimmat muutkin virret, sekin on vain ihan kaamean huono biisi. Suvivirsi on hirvittävä! Se on pateettinen kovamato joka piinaa pitkään sen hoilauksen jälkeenkin. Muuten niin ihanat tapahtumat kuin Kevätjuhlat pilasi minulle Suvivirsi.

Sohvapöydän kesäinen matka Käyplästä keskustaan

Vastaostettu sohvapöytä asemoituu Käpyläläiselle nurmikolle.

Tässä on eri nurmikko mutta Käpylässä sekin. Jätski ja limutauko ja samalla tuli tehtyä kestävyystestejäkin.

Junan odottelua Käpylän asemalla, hyvin vahdittuna.

N-juna, Käpylä-Helsinki väli.

Helsingin rautatieaseman puutarhaistutukset. Tässä kohtaa tiemme erosivat ja sohvapöytä jatkoi matkaansa metrolla uuden omistajan kanssa kohti itäistä Helsinkiä.

Pää poikki!

Ensi tiistaina minusta tulee Pez-annostelija. Kurkunleikkaajien Saari-nen. Kaulani katkaistaan. Kyselivät töissä, että mitä minulle pitää tehdä sitten kun ei ole enää päätä. Vastasin, että minulle pitää antaa ylennys jotta minusta olisi vähemmän haittaa. 

Kiitos uuden kunnallispoliittisen yhteistyön, leikkaus suoritetaan Jorvissa. Jos kuolen Espoossa, niin älkää kertoko kenellekään. Todennäköisemmin kuitenkin olen vain loppuikäni kilpirauhashormonilääkityksellä. Eli minusta tulee joko kammoittava pläski tahi laiha kurppa. Over and out.

Pitäs kuulemma muotiblokata

Päälläni olevat farkut on aika uudet ja siksi vielä istuvat hyvin ja ovat tyylikkäästi erittäin tumman siniset. Ruskea-valkoraitainen t-paita, joka kuuluu suosikkeihini, on ensimmäistä kertaa tänä kesänä ylläni. Se tuntuu hyvältä mutta, epäilen ettei se imartele vartaloani kaikkein ihanteellisimmin kaarin. 

Accessoreina tänään ruskea nahkaranneke ja vihreä kaulahuivi. Pinkit tennarit eivät sovi kokonaisuuteen lainkaan. Sen sijaan kaapissa odottava tädin miehen veljeltä peritty nahkatakki sopii. Sen kanssa teen surutyötä: puolet napeista on kadonneet ja vuori on jo aivan riekaleina. Pahimmat kohdat olen paikannut jesarilla mutta kyllä se pitää roskikseen viedä. Tai sitten saan piakkoin palkankorotuksen pelkästä säälistä, että voisin uuden takin hankkia.

Aihe tuli Wanhan blogistania –FB ryhmän haasteesta. Se liittyy myös tänään paljon linkattuun muotibloki nilliin joka kyllä on ihan asiaa.

Toinen MarsEdit testi

MarsEdit on blogientryjen desktop-ohjelma. Tätä käyttämällä saisin hyödynnettyä valokuva-arkistoa. Selaimen/googlen/bloggerin kautta en tajunnut miten olisin päässyt kuviini käsiksi. Tässä siis kuva ja potrettimallinen niin jospa se näkyisi postissakin kokonaan. Eilen postauksen kuva näkyy kyllä Reederissä kokonaan mutta selaimessa vain vasen puoli. "Vika" lienee bloggerin kuvakoon asetuksissa. Selvittelen joskus. Testing testing.

marsedit testiä

Lauantaita.

Juu ei tulis mieleenkään

Hanke

 

Vanha hupsu tuherrus löytyi kansioista mutta tuntuu tämä yhäkin vaan todelliselta noidankehältä.

Vastuu

Nelikymppisyyttä olen tässä taas pohdiskellut.

Ympäristöäni ja itseäni havainnoimalla olen tullut tulokseen, että neljänkympin kriisin voisi tiivistää teemasanaan Vastuu. Ne jotka ovat nuorina perustaneet perheen, uskollisina puolisolleen kasvattaneet lapsiaan, haluavat siitä kaikesta vastuustaan eroon. Usein ne onnistuvat rakastumaan päätäpahkaa ensimmäiseen vastaantulijaan ja jättävät sen tunteen voimalla kaiken rakentamansa taakseen (joskus se voi olla oikea ja vapauttava ratkaisu mutta toisinaan pieni harkinta voisi estää tekemästä elämänsä virhettä). Ne nelikymppiset jotka ovat eläneet hurvitellen ja vain itselleen, alkavat kaivata lapsia tai edes koiraa, vakituista parisuhdetta, vakituista työtäkin jne. Ts. he alkavat haalia itselleen lisää vastuuta, menevät naimisiin jne.

Sama vastuunkantajien teema oli näkyvästi esillä kevään vaaliväittelyissä. Kuka on valmis ottaman vastuun raskaista päätöksistä pankkikriisissä ja kaikessa muussakin? Moni on varmasti umpikyllästynyt koko sanaan ainakin politiikassa. Erityisesti Katainen sitä vastuunkantamisen tarvetta hoki mutta, kaikki muutkin puheenjohtajat olivat samassa kuorossa. Uutta hallituskokoonpanoa sitten ensimmäisenä luonnehdittiin vastuunkantajien hallitukseksi. Ei ole sattumaa, että suuri osa puolueiden puheenjohtajista on nelikymppisiä. Omaa ikäkriisiään ne vaan taitavat prosessoida nykyisellä poliittisella toiminnallan.

Totta toinen puoli

Ei tätä enää kukaan lue mutta laitan tänne kun fb:ssä en viitsi mihinkään osallistua. Siis kun on nyt polemiikkia sen Elisa Siekkisen peri-paavillisista seksikäsityksistä mutta eihän hän aivan väärässä ole: (lainaus) "miehen kuuluu kustantaa vaimon elämää, vaimon kuuluu kantaa vastuu kotitöistä ja lastenhoidosta". Näinhän nuo päätökset menee, kun oikeudessa riidellään lasten huoltajuudesta, vaikka esimerkiksi vuoroasuminen olisi "lapsen edun mukaista" (ja en taaskaan muista kirjoittajaa mutta suomalainen väitös n. vuodelta 2009, oisko ollut Jyväskylästä?). Miehen ja naisen roolitus ydinperheen osina on, jumalauta, edelleen pelottavan paljon 50-luvun henkivakuutusmainosten mukainen (ota vakuutus niin et edes huomaa että mies on kuollut koska rahaa riittää (Turo-Kimmo Lehtosen artikkeli vakuutusmainonnasta).

Ei käytännönyksinhuoltajaäitien lapsilla ole kauheaa. On konkreettisesti eri asia muuttaako vuoroviikoin paikasta toiseen vai meneekö vain vierailulle viikonlopuksi. Oikeastaan, jos oikeudessa päätettäisiinkin avioerolasten huoltajuudesta "lasten mukavuuden nimissä", päätökset olisivat samoja kuin nytkin mutta terminologia ei olisi niin harhaanjohtavaa.

Vaahtokarkki-ongelmia

Pitkään talvinukuksissa olleen väitöskirjaprojektin herättäminen pistää ajattelemaan kaikenlaista.

Työn runko on ollut about kasassa pitkään mutta enpä ole saanut kirjoitettua. Toki on ollut muutakin puuhaa (opetusta) mutta loppupeleissä kyse on ollut vetkuttelusta, jolle englanninkieliset ovat antaneet hienon termin "procrastination".

Yksi vetkuttelun muoto on lueskella vetkuttelun lopettamiskeinoja neuvovia blogeja. Mulla on niitä Reederissä aika kasa, mm. Lifehacker joka puolestaan linkkasi Derek Siversin entryyn aiheena Marshmallow experiment. Kyseessä on kuuluisa testi jossa kersoille laitettiin niiden valitsemia herkkuja pöydälle ja annettiin vaihtoehdoksi joko voi syödä heti tai sitten odottaa 15 minuuttia jolloin saa saman herkun tuplana. Lisäksi, kuulemma, toistettiin koe minkämaalaisten lasten kanssa tahansa, yksi kolmasosa odottaa, kaksi kolmasosaa vetää herkut huiviin samoin tein. Vuosien päästä kun samat kersat testataan, ne, jotka odottivat vartin herkkuja, ovat pärjänneet amerikkalaisilla mittareilla mitattuna elämässä paremmin kuin ne, jotka söivät heti.

Tulosten tulkinnasta olen nähnyt ainoastaan versioita, joissa lapset ovat joko lyhytjänteisiä ja välittömän tyydytyksen hakijoita (2/3) tai sitten pitkäjänteisiä ja kaukaaviisaita (1/3). Jälkimmäiset edustavat ihannetta johon tulisi pyrkiä.

Itse olen tulkinnut lasten persoonallisuutta toisin. Mun mielestä kahden karkin lapset ovat ahneita, opportunistisia pyrkyreitä ja yhden karkin kersat maltillisia kohtuuden ihmisiä.

Kyseessä lienee kulttuuriero. Ango-amerikkalaisessa kulttuurissa aika herkästi samaistetaan mm. älykkyys ja varallisuus: fiksuilla on fyrkkaa ja varallisuuden puute merkki tyhmyydestä (en tähän hätään löydä viitettä mutta Russell W. Belkin tutkimus). Suomessa ei mielestäni tehdä vastaavaa kytköstä, pikemminkin päinvastoin. Voi olla että olen liikkunut väärissä piireissä mutta mielikuvani on että varakkuuteen suhtaudutaan hieman epäillen ja äveriäs on paremminkin ahne ketku kuin fiksu ja mukava ihminen.

En tiedä kansanluonteesta mutta omat läheiseni paheksuvat ahnehtimista ja pyrkyryyttä. En vain ollut aiemmin huomannut että siinä katsannossa pyrkyryyttä ja ahneutta on myös se että säästää nyt jotta myöhemmin olisi jotain muuta. Yritän nyt kääntää sitä päässäni ja persoonassani olevaa ruuvia joka mieltää vääräksi ja vahingolliseksi tietoisen oman edun tavoittelun. Että ahnehtiminen on rumaa, sen allekirjoitan edelleen mutta yleisenä periaatteena se ei toimikaan koska (ta daa!) voi ahnehtia myös siten (ja sellaista) jonka toteutuminen on ok.

Jep. Hieman toisenlainen vaahtokarkkiongelma on TEDissä: Marshmallow Challenge - paras näkemäni projektinhallintavideo.

Huomenna töihin taas

Se on Alppiharju

Pakollisella sunnuntaikävellyllä – miniversiolla siitä – osuin Alppipuiston laskiasriehaan. Dj soitti kelvollista trancea ja ihmiset tanssivat keskellä päivää. Pilvi lemahteli siellä täällä ja kaljat jäähtyivät lumihangessa. Oli siellä paljon mäenlaskijoitakin, enemmän aikuisia kuin lapsia. Eduskuntaan pyrkivistä bongasin vain Piraattipuolueen väkeä.

Tämä uusi naapurustoni on totta vie erilainen kuin se entinen.

Bussien kuljettava joulunakin

Tämmöinen mielipidekirjoitus: on hävytöntä että julkinen liikenne lakkaa toimimasta keskellä päivää jouluaattona. Joulu jos mikä on sellainen päivä, että ihmiset kulkevat toistensa luo kyläilemään ja muuten vaan tervehtimään eläviä ja kuolleita. Mielellään kai moni jättäisi autonsa kotiin että voisi ottaa lasillisen viiniä herkkupäivällisensä kanssa. Helsinkiläisen pitäisi päästä kulkemaan ristiin rastiin kaupunkiaan yöhön asti, aivan normaalisti. Tai edes harvennetuin vuoroin, jos mikään muu ei auta. 

Taksit ei riitä alkuunkaan, sen huomasin itsekin kun keskellä jouluaaton alkuiltaa sellaista yritin metsästää.

Mikä oikeus liikennelaitoksella on päättää olla kokonaan palvelematta matkustajia? Röyhkeää ja törkeetä.

Tapettimaratooni

Kas minulla on omistuasunto.

Miksei kukaan kertonut, että se kuuluisa "pieni pintaremontti" vaatiikin aika paljon duunia? Olkkarin neljää tapettikerrosta tuli hinkkailtua päiväkaupalla vaikka jokunen apulainenkin piipahti paikan päällä autamassa ja neuvomassa. Vastapainona makkarin vanha lasikuitutapetti irtosi alle kymmenessä minuutissa. Liisterinjämiä sentään pääsin hioskelemaan veks.

Nyt opettelen spaklaamaan sievästi mutta silotteesta kai väistämättä jää jälki joka erottuu muusta seinästä, vai mitä taikoja sille? Onneksi itselleni kelpaa rosoisempikin tyyli jopa paremmin kuin tasainen, sen verran epätasaista on seinäpintani. Pahimmat kolot vaan pois.

Jerry Cotton on kova jätkä

Tyttö voi päästä lähes 40-vuoden ikään lukematta Jerry Cottonia. Onko se miesten maailmassa mitenkään mahdollista? Lentokentältä tarttui matkaan, lähinnä vitsinä, tuorein läsy jossa on tarina Akateemisen varttihullun kosto. Luin sen ääneen nauraen ja alleviivauksia tehden. Pitää viedä lehti töihin sillä niin hyvää kamaa siinä on esim. orgnisaatiorakenteitamme varten.

"Tulosjohtaminen tuo järkevää tehokkuutta, se ohjaa resursseja oikein ja tuottaa tyytyväisyyttä ja potentiaalissia sertifikaatteja." Sopii meidän laitokseen kuin hiiri juustoon.

Sain henkilökohtaisemmankin parodian-näpsäytyksen: "Hän valitsi helpon reitin ja sortui ajattelemaan abstraktisti ja intuitiivisesti."

Jerry Cotton – kesälukemiston no. 1.

Potretti

Vaarilla on saari, otin sen kaverista kuvan.