Mitä mies, quo vadis?

Taideteollinen korkeakoulu viettää ensi viikolla promootiojuhlaa. Promootio sisältää viikon verran akateemista äkseerausta, ennen kaikkea puheita, muun muassa tohtorien viitoille, seppeleensitojattarille, taideteollisuudelle, luonnottarille, priimusmaisterille, korkeakoululle, tähtitaivaalle, kunniatohtoreille ja Pallas Athenelle. Mä olen saanut myös kunnian (musta se on kunnia) pitää puheen ja aihekin on annettu. Bileiden jatkoilla ohjelmassa on mun viiden minuutin puhe miehille.

Kuinka osuvaa. Ja helppoa! Ei tarvitse kuin lainata:

Hänen vasen kätensä on pääni alla,
Hänen oikea kätensä hyväilee minua.
Hänen suunsa maistuu makealta – kaikki hänessä houkuttaa! (lähde)

Siinä se.

Joo… muuten ihan hyvä, mutta pelkään akateemisissa juhlissa väistämätöntä sitaattiskabaa. Aaaargh, voin kuvitella miten joku märkäkorva heittäisi heti vastaiskun narisevalla äänellä:

"Puhuu tavarasta ihan niin kuin olis joskus päässyt koittaan…"

Eipä silti, Tuntemattoman lainaaminen on aina paikallaan. Tästä ei nyt kumminkaan pidä vetää sitä väärää johtopäätöstä, että sota (ja seksi) olisivat jotenkin erityisesti miestä määrittäviä asioita. Kyllä nainenkin osaa olla sotaisa ja seksikäs. Lisäksi, samoin kuin epäilemättä nainen, mies on huomattavasti sotaa ja seksiä monipuolisempi juttu.

On hienoa että maailmassa on miehiä. Maailma olisi nimittäin naiselle aika köyhä paikka, jos miehet olisivatkin naisia. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka mainittu Tuntematon sotilas. Sen olisi kirjoittanut torpparitaustainen, tehtaassa työskentelevä nainen ja kirja kertoisi naisista koostuvan konekiväärikomppanian toiminnasta suomalaisten ja neuvostoliittolaisten naisten välisessä jatkosodassa. Hietanen, Rokka, Lehto, Rahikainen ja Koskela olisivat niitä sukunimeltä tunnettuja naisia jotka kuuluisivat siihen naisporukkaan, jonka naiskohtaloita me muut naiset jakaisimme ja sillä keinoin ymmärtäisimme ja tulkitsisimme naiskansallista naisidentiteettiämme.

No, tätähän on helppo kokeilla. Kuvitellaan vain, että eletään maailmassa, jossa ei ole miehiä, on vain naisia, mutta suunnilleen puolta naisista kutsutaan jostain syystä miehiksi. Sen jälkeen mennään ja luetaan Tuntematon sotilas. Lukukokemuksen luulisi olevan vähintään erilainen ja, tässä maailmassa, jossa on sekä miehiä että naisia, väitän että naislukijan kannalta lukukokemus on oleellisesti köyhempi, eritoten jos naislukija sattuu olemaan kiinnostunut miehen ajatusmaailmasta. Nimittäin sama ilmaisu on eri asia miehen ja naisen puheena koska ilmaisut kuvaavat joko miehen tai naisen kokemusta maailmasta. Nämä kaksi maailmaa ovat lähtökohtaisesti eri asioita. Mistä nainen puhuu, sen nainen kokee ymmärtävänsä mutta miehen suusta sama ilmaisu on pysyy arvoituksena, juurikin siksi että mies on mies ja nainen on nainen.

Kokonaan eri asia on tietenkin kumpaan porukkaan itse kukin meistä lukee kuuluvansa.

Edellä olevasta voidaan joka tapauksessa päätellä, että naiseksi itsenä kokevien ei tule edes yrittää ymmärtää miestä taikka mieheksi luulemiaan – se olisi hullun hommaa. Sen sijaan nainen voi, ja itse asiassa naisen tietysti kannattaakin, iloita siitä että maailmanjärjestys tarjoaa pysyvän arvoituksen naisen ihailtavaksi ja ihmeteltäväksi.

*********
Daaa, siinä jonkinmoinen puheen alku. Alussa se mitä pitikin sanoa, loppuun tyypillinen aasilla silloitettu vetäisy kuulijakunnan ja tilaisuuden luonteeseen. Deadline on vasta torstaina, tätä ehtii vielä viilata.