Tämä on testikuva jonka piirsin valokuvan päälle iPadillä, Sketchbook pro:lla ja iPadille tarkoitetulla kynällä. Mahdollisuudet ovat aika monipuoliset. Tässä lyikynäimitoinnissa varjostaminen oli vaikeaa koska läpikuultavuutta pitää säätää jatkuvasti tai tehdä tummaa ja pyyhkiä sitten kumilla. En siis jaksanut viimeistellä niin huolellisesti kuin olisi oikealla lyijärillä tehnyt.
Tuesday, January 01, 2013
Sunday, October 14, 2012
Sukupuoliasiaa
Mun väitöskäsikirja (aiheena muotoilun kanssa asuminen) esitarkastettiin viime kesänä. Sain molemmilta esitarkastajilta puoltavat lausunnot ja erittäin hyvät kommentit, joiden avulla teen joitain korjauksia tekstiin.
Alkuperäisessä tekstissä kerron analyysin kuvaus-osiossa etten käsittele työssä aihettani "sukupuolittuneisuuden" (gender) näkökulmasta lainkaan koska sukupuoli ei nouse aineistossa esiin. Molemmat esitarkastajat huomauttavat tästä. Kumpikaan ei sano että sukupuolen näkökulma olisi oltava mutta sukupuolittuneisuus on aineistossa sen verran vahvaa että on perusteltava miksi en keskustele siitä. Esitarkastaja huomauttaa että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu (tutkitusti) tietynlainen tasa-arvon eetos joka helposti tekee sukupuolittuneista käytänteistä ja esimerkiksi puheentavoista huomaamattomia.
Muhun eetos ainakin on purrut vahvasti ja ylipäätään olen hyvin vähän tuttu sukupuolittuneen näkökulman kanssa. Sattumalta kuitenkin eilen tuli artikkelissa vastaan esimerkki siitä mitä pidän ongelmana näkökulmassa: pahimmillaan sukupuolittuneisuuden tutkimus on sitä että ensin tutkija määrittelee (itselleen) mitä on feminiini ja maskuliini ja sitten tunnistaa feminiinin ja maskuliinin aineistosta tai maailmasta:
Hyvä sukupuolittuneisuuden tutkimus lienee sitä että perehdytään ensin aineistoon ja siitä tunnistetaan jokin sukupuolella kuvattavissa oleva piirre. Esimerkiksi Virve Peteri tunnisti omasta teknologioiden ja median kototumista käsittelevästä aineistostaan miten teknologioiden käytöstä haastateltavat puhuvat eri tavoin: miesten yhteydessä korostuu teknologinen kompetenssi, naisten kohdalla hoivaaminen ja huolenpito (Peteri 2006).
Olen nyt itsekin, esitarkaskastajien yllyttämänä, tunnistanut aineistosta joitain elementtejä joita varmaankin voisin selostaa sukupuolittuneisuuden näkökulmasta (muutamaan otteeseen naiset ja miehet puhuvat eri tavoin vaatteista ja laitteista, esimerkiksi) mutta mulla on vaikeuksia korjata teksti koska mun käsitys esim naistutkimuksesta on niin ohutta että järkevä keskustelu ei onnistu. Lisäksi vaatteista ja laitteista on hyvin vähän keskustelua ja huonekaluista ja astioista haastateltavat taas puhuvat aika samanlaisesti. Erot tuntuvat enemmän olevan kotitalouksien kuin sukupuolten välillä - jonka ehkä rohkenen mainita käsikirjoituksessa, sikäli kuin näppituntuma pitää paikkansa.
Geraghty, Christine (1991) Women and soap opera. Oxford: Polity press.
Modleski, Tania (1979) 'The search for tomorrow in today's soap opera: notes on a feminine narrative form', Film Quaterly 33(1): 12-21
Peteri, Virve. (2006). Mediaksi kotiin. Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta. Tampere: Tampere University Press.
Silverstone, Roger (1993). 'Time, Information and Communication Technologies and the Household', Time &Society, 2(3), 283-311.
Muhun eetos ainakin on purrut vahvasti ja ylipäätään olen hyvin vähän tuttu sukupuolittuneen näkökulman kanssa. Sattumalta kuitenkin eilen tuli artikkelissa vastaan esimerkki siitä mitä pidän ongelmana näkökulmassa: pahimmillaan sukupuolittuneisuuden tutkimus on sitä että ensin tutkija määrittelee (itselleen) mitä on feminiini ja maskuliini ja sitten tunnistaa feminiinin ja maskuliinin aineistosta tai maailmasta:
Television time is presumed to be, like so much else, predominantly male. Recent work on television narrative (Modleski, 1979, Geraghty, 1991) recognizes that perhaps only sopa opera can be considered a female genre, opposing the linear, penetrating structures of the Hollywood classical film and its derivates with its open-endedness and with an interruptable continuity that matches the temporality of women's domestic life. Women watch television differently. (Silverstone 1993, 292)
Hyvä sukupuolittuneisuuden tutkimus lienee sitä että perehdytään ensin aineistoon ja siitä tunnistetaan jokin sukupuolella kuvattavissa oleva piirre. Esimerkiksi Virve Peteri tunnisti omasta teknologioiden ja median kototumista käsittelevästä aineistostaan miten teknologioiden käytöstä haastateltavat puhuvat eri tavoin: miesten yhteydessä korostuu teknologinen kompetenssi, naisten kohdalla hoivaaminen ja huolenpito (Peteri 2006).
Olen nyt itsekin, esitarkaskastajien yllyttämänä, tunnistanut aineistosta joitain elementtejä joita varmaankin voisin selostaa sukupuolittuneisuuden näkökulmasta (muutamaan otteeseen naiset ja miehet puhuvat eri tavoin vaatteista ja laitteista, esimerkiksi) mutta mulla on vaikeuksia korjata teksti koska mun käsitys esim naistutkimuksesta on niin ohutta että järkevä keskustelu ei onnistu. Lisäksi vaatteista ja laitteista on hyvin vähän keskustelua ja huonekaluista ja astioista haastateltavat taas puhuvat aika samanlaisesti. Erot tuntuvat enemmän olevan kotitalouksien kuin sukupuolten välillä - jonka ehkä rohkenen mainita käsikirjoituksessa, sikäli kuin näppituntuma pitää paikkansa.
Geraghty, Christine (1991) Women and soap opera. Oxford: Polity press.
Modleski, Tania (1979) 'The search for tomorrow in today's soap opera: notes on a feminine narrative form', Film Quaterly 33(1): 12-21
Peteri, Virve. (2006). Mediaksi kotiin. Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta. Tampere: Tampere University Press.
Silverstone, Roger (1993). 'Time, Information and Communication Technologies and the Household', Time &Society, 2(3), 283-311.
Saturday, June 02, 2012
Huonoa musiikkia
Suvivirsigate, juu-ei. Joistain perinteistä voisi ihan hyvin luopuakin.
Katkeraa tilitystä
Olen aina, läpi koko tietoisen ikäni, inhonnut Suvivirttä. Inhollani ei ole koskaan ollut mitään tekoa vakaumuksellisten kysymysten kanssa, vaan kuten useimmat muutkin virret, sekin on vain ihan kaamean huono biisi. Suvivirsi on hirvittävä! Se on pateettinen kovamato joka piinaa pitkään sen hoilauksen jälkeenkin. Muuten niin ihanat tapahtumat kuin Kevätjuhlat pilasi minulle Suvivirsi.
Katkeraa tilitystä
Olen aina, läpi koko tietoisen ikäni, inhonnut Suvivirttä. Inhollani ei ole koskaan ollut mitään tekoa vakaumuksellisten kysymysten kanssa, vaan kuten useimmat muutkin virret, sekin on vain ihan kaamean huono biisi. Suvivirsi on hirvittävä! Se on pateettinen kovamato joka piinaa pitkään sen hoilauksen jälkeenkin. Muuten niin ihanat tapahtumat kuin Kevätjuhlat pilasi minulle Suvivirsi.
Sunday, May 20, 2012
Sohvapöydän kesäinen matka Käyplästä keskustaan
Vastaostettu sohvapöytä asemoituu Käpyläläiselle nurmikolle.
Tässä on eri nurmikko mutta Käpylässä sekin. Jätski ja limutauko ja samalla tuli tehtyä kestävyystestejäkin.
Junan odottelua Käpylän asemalla, hyvin vahdittuna.
N-juna, Käpylä-Helsinki väli.
Helsingin rautatieaseman puutarhaistutukset. Tässä kohtaa tiemme erosivat ja sohvapöytä jatkoi matkaansa metrolla uuden omistajan kanssa kohti itäistä Helsinkiä.
Friday, May 18, 2012
Pää poikki!
Ensi tiistaina minusta tulee Pez-annostelija.
Kurkunleikkaajien Saari-nen. Kaulani katkaistaan. Kyselivät töissä, että mitä
minulle pitää tehdä sitten kun ei ole enää päätä. Vastasin, että minulle pitää
antaa ylennys jotta minusta olisi vähemmän haittaa.
Kiitos uuden kunnallispoliittisen yhteistyön, leikkaus
suoritetaan Jorvissa. Jos kuolen Espoossa, niin älkää kertoko kenellekään.
Todennäköisemmin kuitenkin olen vain loppuikäni kilpirauhashormonilääkityksellä.
Eli minusta tulee joko kammoittava pläski tahi laiha kurppa. Over and out.
Tuesday, May 15, 2012
Pitäs kuulemma muotiblokata
Päälläni olevat farkut on aika uudet ja siksi vielä istuvat
hyvin ja ovat tyylikkäästi erittäin tumman siniset. Ruskea-valkoraitainen t-paita,
joka kuuluu suosikkeihini, on ensimmäistä kertaa tänä kesänä ylläni. Se tuntuu hyvältä
mutta, epäilen ettei se imartele vartaloani kaikkein ihanteellisimmin kaarin.
Accessoreina tänään ruskea nahkaranneke ja vihreä
kaulahuivi. Pinkit tennarit eivät sovi kokonaisuuteen lainkaan. Sen sijaan
kaapissa odottava tädin miehen veljeltä peritty nahkatakki sopii. Sen kanssa
teen surutyötä: puolet napeista on kadonneet ja vuori on jo aivan riekaleina. Pahimmat
kohdat olen paikannut jesarilla mutta kyllä se pitää roskikseen viedä. Tai
sitten saan piakkoin palkankorotuksen pelkästä säälistä, että voisin uuden
takin hankkia.
Aihe tuli Wanhan blogistania –FB ryhmän haasteesta. Se liittyy
myös tänään paljon linkattuun muotibloki nilliin joka kyllä on ihan asiaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)