nämäkin säkeet

Jo aamu nousee, taivas punertuu.
Pois tuskan viitan hartioilta viskaan,
Nyt paikkaa vaihtaa aurinko ja kuu
Ja taas yö iskee hampaat niskaan!

Mä seuraan suuntaa kirkkaan johtotähden,
ja pyörät pyörii, päivät vierähtää.
Ei tärkeää se ole miksi lähden,
on tärkeää vain se, mä miksen jää.
mä miksen jää?

Mä olen kukka, jonka kylmä katse raiskaa
Ja toiveet kaikki valuu hiekkaan.
Ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa,
En miekkaan tartu silti hukun miekkaan,
hukun miekkaan.

Voi teitä, joista alkaa kuolemamme,
Voi teitä, joita vapaus kahlitsee!
Kengät hankaa meidän jalkojamme,
ja huutaa suu, ja sanat säröilee

Ja bensa loppuu valtatiellä Loimaan,
Ja Sohlberg taas pilveen piiloutuu.
Jää rokki auton radiosta soimaan,
ja tyhjään nurkkaan huutaa mykkä suu
huutaa mykkä suu!

(Juice: Per vers, runoilija)

Linkkejä Sydämeen

Juna kulkee nyt täysillä. Sydän kierroksella pressitilaisuus meni oikein mukavasti ja Krisse ja Lore ovat kertoneet pussailemisen ihanuudesta jo ainakin Iltasanomissa ja maikkarin Viihdeuutisissa.

Tänne blogiinkin on saavuttu sen verran usein googlaamalla, että kokoan tähän vähän linkkejä tuotannon vaiheisiin liittyen:

- Tällä typo_ssa fiilistelin kuvauksista elo-, loka- ja joulukuussa 2005. (Tuotannon nimi oli silloin vielä Vahinkolaukauksia).
- Kotisivullani on pienimuotoinen englanninkielinen tuotantopäiväkirja.
- Crucible Studion sivuilta myöskin löytyy tuotantokuvaus.
- Päänäytelijöillä ei ole kotisivuja, mutta "nuorempi polvi" eli Mia ja Minna handlaa tämän kuuluisan "nettipresennsinkin" kuten myös muusikoista toinen säveltäjä/sovitajistamme, sekä parin biisin sanoittaja, ja kitaristi.

Pierre Bourdieu ja kylppärin järjestys

Mutsi ja systeri kävivät siivomassa mun luona viime kesänä. Ilmeisesti silloin mutsi on tuonut tänne 5:n litran kanisterin suihkusaippuaa. Löysin kanisterin viikonloppuna. Hämmästys oli varmasti molemminpuolista.

Voin hyvin kuvitella, miten mutsi on ajatellut, että kanisteri on hieno homma, koska onhan se niin näppärän kätevää kun ei tarvitse jatkuvasti ostella ainetta vaan voi vain kätsästi täytellä pumppupulloa omista varastoista. Mä taas ihmettelen että millä helvetillä pääsen eroon aineesta, jota "saa kaataa viemäriin pienissä määrissä runsaan vesimäärän kera".

Vaan ei mitään niin inhaa etteikö jotain hyvääkin. Typerä kanisteri pintautti parikin huomiota asumisesta. Ensinnäkin: kylpyhuoneessani ei ole ainuttakaan paikkaa pumppupullolle, mikä sinänsä on jo hiukan ällistyttävää. Luulisi että jollekin pienelle pullolle on tilaa ja paikka missä tahansa asunnossa mutta ei näköjään ole. Toisekseen, jälleen ihmettelin, että millä tavoin ihmiset noin ylipäätään järjestävät ja muistavat nimettömiä, arkisia tavaroita, joita tarvitaan harvoin. Joulukoristeet, talvirenkaat, mehukattilat ja veropaperit ovat ehkä helppoja, koska niiden tarve liittyy tiettyyn vuodenaikaan mutta jonkun suihkusaippuan kaltainen satunnaisesti tarpeellistuva asia syö kognitiivista kapasiteettia varmaan aika paljon. Ehkä juuri säästöpakkaukset selittävät miksi puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon. Voin nimittän hyvin kuvitella tyypillisen parisuhdetta prosessoivan sananvaihdon:

"Hei kulta, sä olet taas tyhjentänyt tän pumppupullon. Missä meillä on meidän suihkusaippuakanisteri?"
"Vitustako minä tiedän."

Mutsi oli sitten kesällä kelannut, että siivouskaappi on luonteva paikka kanisterille. Avoliittoajoiltani hyvin muistan miten iso osa keskinäistä kommunikaatiota käsitteli just tota, että mihin mikäkin tavara laitetaan, missä mitäkin on ja hei, mitä me syötäis tänään? Samoin perjantain kenttätutkimuskierroksella Stockkalla salakuuntelin pariskuntia, jotka hartaasti pohtivat tämän ja tuon liinavaatteen keskinäistä paremmuutta. Loppuviimeksi kaveri soitti illalla ja avautui siitä, miten partnerinsa oli polttanut hieman päreitään kun kaveri ei ole kauhean innostunut yhteisistä ostosretkistä ruokakauppaan. Siis kun ei nappaa seistä vihannestiskillä neuvottelemassa että otettaisko pihvi- vai kirsikkatomaatteja vai ehkä sittenkin kesäkurpitsaa. Ensihätään tarjosin keskusteluapua. Sovittiin että luetaan vaihteeksi Bourdieuta tahoillamme ja katsotaan tarkemmin, että mitä eroa on sillä, eteneekö maailmassa esteettisin vai eettisin periaattein.

Perspektiiviä

Ihanaa joku on tullut meille haulla "so little time ei voi olla totta".

Junassa iltamyöhäisellä juttelin vanhan naishenkilön kanssa, joka oli iloisessa hiprakassa ja hurmoksessa tanssittuaan koko päivän. Jossain vaiheessa hän kysyi ikääni.

Reaktio vastaukseeni:

"36? Voi hellanlettas, niin pieni vielä."

Hittoon siis keski-ikäisyys.

Samainen henkilö kertoi myös viettäneensä yhden ihanan joulun pelkästään miniöidensä kanssa. Heidän miehiään, eli hänen poikiaan, ei kutsuttu koska ne on niin "paskantärkeitä". Hyvin hauskaa naarasenergiaa, sanoisin.

Kaikki ihanat leluni

Taikin kellariin on roudattu kiitettävästi tekniikkaa Sydän kierroksella -lähetyksiä varten. (Juu vuodenvaihde menee mukavasti maan alla.)

Kuvassa:
- Digibeta kaikkine tingeltangeleineen backupnauhojen ja promomateriaalin tallennukseen
- DAT josta lähtee aikakoodi synkkaaman kaikki apparaatit
- Indigo playout system josta menee 10MB kuituyhteys YLElle
- Monitori jotta näkisimme mitä Indigo tekee
- "Realisation engine" (pc), joka vastaanottaa moderoidut tekstiviestit ja järjestää sitten kerronnan metadatan mukaan ja tuuttaa tiedot Indigoon
- DV-nauhuri tallennuksia varten.
- Moderaattori kädet puuskassa koska iso sydän meni punaisemmaksi vaikka pikkusydän oli sininen (vielä on siis hieman viilattavaa).

Kuvan ulkopuolella:
- Moderaattorin pc
- Joku pc jolla tehdään jotain kovin teknistä säätöä, älä kysy, en tiedä, en ymmärrä
- Televisio jotta näkisimme mitä televisiosta tulee
- Puhelin, yhteydenpitoon YLEn lähetystekniikan kanssa kun olemme lähetyksessä
- Ilmanraikastin josta tulee vienon imelä tuoksu. "Lupulle" tuli heti teinivuodet mieleen ja vastustamaton halu mennä jonnekin puskaan juomaan siideriä pullonsuusta.

iManifest

Kuvaa klikkaamalla näet flashleffani, joka krapulaisena hengentuotteena osallistukoon "luova lauantai" haasteeseen jonka teemana on tällä kertaa punainen.

Eihän ton tyyppinen puuhastelu millään muotoa luovaa ole – sellainen ei liity mitenkään luovuuden käsitykseeni, mutta jonkin tyyppistä väkertelyä kumminkin tässä tapahtuu. Näin siis minäkin mukana.

Reposia tiedossa

Maileihin tulee mukavasti revontulihälytyksiä.
Spaceweather ja Auroras Now komppaavat.