Musameemi

Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt, tai jos ei nyt soi musa, mitä kuuntelit viimeksi?
Aamummalla kun luin viikkovitosen ekan kerran (via) soi Pink Floydin ikivihreä Wish You Were Here. Nyt soi (ja lujaa) The Clashin live From Here to Eternity, tarkemmin (White Man) In Hammersmith Palais. Joka on sanomallisista biiseistä parhaasta päästä. Vaan vähänkö tulee surku jätkiä. Sanoituksista päätellen ei ole ollut kauhean kivaa olla The Clash. I'm so Worried on myös hyvä biisi mutta se ei ole Clashia vaan Monty Pythonin. Sama kulttuuri, enihau.
Mitä musiikkia ostit viimeksi?
Pari puuttuvaa Led Zeppeliniä.
Mistä musiikista nautit viimeksi livenä?
Nautin? Radiopuhelimista! Voi olla myös edellinen kerta kun oon ollut keikalla. Ainakin jos häiden jne. bändejä ei lasketa. Joo, ainakaan viimeisimpien ei kandee laskea. Onneksi voi aina polttaa ketjussa ja sillä keinoin vältellä hääbändejä.
Mistä musiikista et pidä?
Häämusiikista, häh häh. No ei… enemmän vituttaa paskat saundit kuin sävelet tai tyylilaji sinänsä. Löysä kantri tai mielistelevä jazz on kyllä perkeleestä.
Paljastaako musiikki elämäntyylisi?
Noi ei muodosta helposti genreä jonka mukaan olisi hauska pukeutua ja puhua mutta tietysti jotenkin laajasti ottaen ehkä sittenkin enemmän rock kuin sporttinen klassikko. Ja, joo, ei varsinaisesti ajan hermolla.

Ihme touhua

Seuraavalla ei ole mitään tekemistä eroottisen käytettävyyden kanssa.

Generoin joitakin päiviä sitten proosarunon häistä. Inspiraationa oli hetki jolloin bongasin R-kioskin lehtihyllyllä vierekkäin viisi kappaletta erilaista häälehteä: Mennään naimisiin, Bride, Wedding diiba-daaba jne. Jokaisen lehden kannessa oli kasvokuva hymyilevästä morsiamesta. Sulhasta ei missään. Vai onko Groom-lehdet erikseen? Tuskin. Kauhuni syveni kun löysin häävalmistelujen aikataulun netistä. Apua.

Muistan kun nuorempana kaupungilla osuttiin jonkun morsiuspukuliikkeen eteen niin kaverit jäivät siihen tällistelemään, ihastelemaan ja haaveilemaan. Mua ei oo koskaan ikinä napannut. Olin erilainen nuori.


[Disclaimer kuitenkin: olen minä ollut hauskoissakin häissä. Kiitos niiden järjestäjille, senkin hullut, jaksoittekin. Vastaavaa kutsua vain minulta sinulle tuskin tulee :) ]

Kone viikonvaihteeksi

Überkuul Sami on bongannut pesukoneen ja ennakoi vastaavaa saunakiusta.
Olisiko maailmasta tulossa parempi paikka, olisiko?

Muistaako joku sen aatteen jossa tavattiin hoilata jotakin työläisten kansainvälisestä tasa-arvosta? Musta tasa-arvon vaade jäi aikanaan puolitiehen ja siihen olisi alusta pitäen pitänyt sisällyttää ihmisten lisäksi eläimet ja esineet. Eikä edes niin että ei saa kiusata vaan että kandeis olla kiva tai jättää rauhaan.
Josta päästäänkin pohtimaan että mitä tekee muotoilija työkseen.

Käyttäjäkeskeisyys on pop, toki, mutta hienointa on silloin kun sitä saakelin käyttäjäymmärrystä käytetään niin että esine näyttää siltä että sen suunnittelija on rakastanut sitä.
Intohimoisesti.

Muotoilijan huono käytettävyys

Muotoilu toimintana jakaantuu periaatteessa kahteen ryhmään: on käyttäjäkeskeistä muotoilua (user-centred design) ja itseilmaisullista (itsekeskeistä?) muotoilua (design). Jos (jostain helvetin syystä) pitää määritellä onko tarkasteltava designeri käyttäjäkeskeinen vai itseilmaisullinen, paras keino on seurailla muotoilijan deittikäyttäytymistä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos se käy treffeillä, se on itseilmaisullinen ja toisaalta, jos tarkasteltava yksilö ei deittaile, on se käyttäjäkeskeinen (tai susiruma tai muuten vain tyhmä, mutta jätetään nämä muuttujat tässä yhteydessä väliin).
Siis itseilmaisullisessa, tuotekeskeisessä muotoilussahan ajatellaan, että muotoilijan luoma yksittäinen muoto tyydyttää usean tai kaikkien makua ja tarpeita. Käyttäjäkeskeisessä muotoilussa puolestaan tavoitellaan käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista ja ollaan usein kovinkin kiinnostuneita käyttäjän mukaan ottamisesta muotoiluprosessiin. Puhutaan osallistuvasta muotoilusta (participatory design) ja käyttäjän sitouttamisesta (user involvement).

No niin. Deittailuhan tyypillisesti viitattaa tilanteeseen jossa kaksi henkilöä pyrkii tutustumaan voidakseen arvioida olisiko jatkossa tapailtava akselilla ei yhtään – koko ajan. Itseilmaisulliselle muotoilijalle tilanne ei ole mikään ongelma sillä hyvin muotoiltu tuotehan pärjää kovassakin kilpailussa. Riittää että muotoilija-tuote muistaa mennä paikalle ja harjoittaa hieman itseilmaisua. Käyttäjäkeskeinen muotoilija sen sijaan kohtaa suuria vaikeuksia koska, ensinnäkin, käyttäjäkeskeinen muotoilija ei ole järin kiinnostunut itseilmaisusta ja toisekseen, tyypillisesti käyttäjän tarpeisiin on mahdollista vastata vasta pitkällisen työpajatyöskentelyn jälkeen. Ensitreffit (tai, ei helkkari, sokkotreffit) ovat juuri tämän vuoksi käyttäjäkeskeiselle muotoilijalle kauhistus. Siis kun ei voi ymmärtää (käyttäjää on aina ymmärrettävä) mitä laittais päälle ja mistä puhuis.
Sääliksi käy. Mutta siitä olen nyt kyllä hieman huolissani, että kun mun duunikaverit on melkein kaikki käyttäjäkeskeisen muotoilun ihmisiä, niin jos ne ei käy treffeillä niin mistä me saadaan lisää käyttäjäkeskeisiä muotoilijoita?

Uusi ura urkenee

Eilen töistä lähtiessä, Milenkaan matkalla, komautin otsani todella napakasti lasivitriinin hyllyyn. Saamari kuin sattui ja tuli kuhmu. Varmaan meni joku lasinsirpale hypotalamukseen asti. Mutta ei hätää, jos nää tutkijanhommelit ei enää jatkossa suju, niin nyt omaan pätevyyden ryhtyä tuottajaksi. Minulle suositeltiin myös opettajan tehtäviä.

How many producers does it take to change a light bulb?
"I don't know ... what do you think???" [tv-tuotanto light bulbs]

Kiva kun oli blogimiitti

Päivän teema-bloggaus, eli siis fiilistely siitä että olin minäkin blogimiitissä. Hyvä fiilis olikin, ihana nähdä paljon intensiivisen innokkaita ihmisiä samassa paikassa. Puitteet oli muuten mainiot (no onhan meidän Sydän kierroksella –baarikohtauksetkin kuvattu juuri Milenkassa. krhm. Siksipä raahasin pari ystävä/kolleegaakin paikalle, mutta olihan kutsu käynyt myös bloggaajista kiinnostuneille, hyvä raahata omat fanit mukaan kaiken varalta).

Tein myös tutkimusta sukkahousuvalikoimasta ja niiden eroottisesta käytettävyydestä... ehdottomat kuningattaret raisa & veera. Alla yksi pöydänalainen sample. Thanks kaikki sukkahousuttomatkin, erityisesti mainittuna zepa, pe3, schizo & karde ja uusi tuttavuus hurina (tai enhän mä teidän housuihin kurkkinut, tällä kertaa).

Ritari Leena

Tänään pohdimme (palkallisena virka-aikana, totta kai) huomisen ylöspanoa. Tai siis muut pohtivat, mulla on selkeä plääni (kts. kuva), mutta asiantuntemustani vaatemuodin eroottisen käytettävyyden osalta käytettiin antaumuksella hyväksi. Ah!
Ihan sinne teille lukijoillekin asti voin paljastaa että eroottisesti käytettävimmästä päästä vaatekappaleita ovat sukkanauhaliivit. Sukkanauhaliivien vastakohtana voidaan mainita ns. stay-up sukat, jotka siis ovat erittäin huonosti eroottisesti käytettäviä. Tämä johtuu siitä, että yksittäinen stay-up sukka uhmaa painovoimaa silikonin avulla ja silikoni puolestaan menettää tarttumapintansa sikäli kun vehje päästetään kuivumaan, esimerkiksi pesun jälkeisessä euforisessa epähuomiossa.
Vai onko kenties keksitty jotain epäeroottisempaa kuin briljantti tutkijamme klenkkaamassa reisi olkapäällä puoli kilometriä ja 9 kerrosta diagonaalissa työpaikan poikki kellarin kahvilaan siinä toivossa että tapaisi edes yhden kainon ritarin joka pelastaa neidon hädässä ja hakee minimarketista sukkahousut? Hmph.