Kuoleman estetiikkaa

Schizo julkaisi vähän aikaa sitten kuvan kuolleesta variksesta. Minusta se on todella kaunis. Jostain ihmeen syystä sitä katsoessa tulee suorastaan lämmin olo. Itse tapasin vastaavaan tilaan ajautuneen varpusen juhannuksena.

On mulla sitten kivaa

Loma lähentelee loppuaan. Selvittelin yhdelle uudelle kasvolle sitä mitä teen työkseni ja sanoin sen ääneen itsellenikin ensimmäistä kertaa varsin ylepeänä itsestäni: teen nykyään työkseni sitä mihin olen ennen kaiken vapaa-aikani käyttänyt: kirjoittamiseen, elokuvien katseluun, musiikin kunteluun... Kesäkuussa pidin pitkän työpäivällisen väitöskirjaohjaajani kanssa. Me keskustelimme koko sen ajan elokuvista, tv-sarjoista ja näytelmistä, niiden kohtauksista, juonen rakenteista, näyttelijäntyöstä... Opin paljon ja samalla olin niin onnellinen: tässä mina istun Cambridgen professorin kanssa analysoimassa leffoja ja tv-sarjoja, ja se on juuri sitä mitä minun kuuluukin tehdä. Tiukan kasvatuksen saaneena toisinaan kuitenkin vieläkin hämmästelen sitä, että jostain leffasta tai näyttelijästä keskustelminen ei olekkaan aikaa tappavaa suunsoittoa vaan erittäin tärkeää.

Työpäiväkirjassani on lista hyvistä leffoista jotka minun pitäisi katsoa tai katsoa uudelleen. Taidanpa paukauttaa DVD-tilauksen joltain saitilta ja ruveta hommiin.

piipaa pipipää

Vaihdon kännykän luetteloon yhden "ystävän" nimen kohdalle kusipää. Sen verran rankasti vituttaa. Viha ja rakkaus vääntävät kättä. Kokemuksieni mukaan usein käy niin, että ne puristaa ja puristaa toisiaan vastaan kunnes kummassakaan ei ole mitään voimia jäljellä. Jää vaan yhdentekevä välinpitämättömyys. Sitten käydään ehkä kerran vuodessa kahvilla eikä puhuta mistään henkilökohtaisesti tärkeistä asioista. Hohhoijaa kun nastaa.

Kaikkea ei voi korjata. Vai voiko? Pitäisikö yrittää?

Voi helvetti.

On ilmoja pidelly...

Taidan laittaa shampoota päähän ja juosta pihalle. Tulisi suihku hoidettua samalla kun vie roskat.

Taannoisen työnantajani mikrotukihenkilö naureskeli kerran tyytyväisyyskyselyn seasta löytynytttä palautetta: joku jamppa tuli ja tunki koneen täyteen paskaa. Nykyään sellainenkin hoidetaan automaattisesti. Updater tyrkyttää minulle päivityksiä ohjelmiin joita minulla ei ole tai en käytä. Kuulin tarinan pikkupojasta joka oli nähnyt lastennäytelmän jossa esiintyi kaikenlaisia satuolentoja: joulupukki, peikkoja tms. sekä mikrotukihenkilö. Myöhemmin jollain kutsuilla poika oli tavannut ihkaelävän mikrotukihenkilön ja tuijottanut sitä suu ammollaan. Näin ne legendat syntyy.


Link wink: http://www.acronymfinder.com/ on aika tarpeellinen kapistus nykyisen jargonmäärän aakkospuurossa. Kokeeksi tarkastelin seuraavia lyhennelmiä:
ATN: All Together Now (Beatles song)
ATM: Abstinence 'Till Marriage
YTM: You're the Man
Sorry, YTN was not found in the database.

Ultimate Dinner 2

Aaaaah. Silleen kävi tsägä, että mun viiden miehen suosikkiseurue elää ja voi käsittääkseni oikein hyvin. Tahdon, tietysti,illastaa Monty Pythonin elossa olevien jäsenten kanssa: Eric Idle, John Cleese, Michael Palin, Terry Jones ja Terry Gilliam.

Ultimate Dinner

Jostain tarttui takaraivooni meeminpoikanen: ketkä viisi ihmistä, elävää tai kuollutta kutsuisit illalliselle kanssasi? Hieman rajatakseni keskityn kuolleisiin:

Ella Fitzgerald oli kuulemma mahtava nainen, eloisa ja hieman pirullinenkin elämää nähnyt diiva, ja ehkäpä se kajauttaisi Mistyn parin viinipullon jälkeen.

Joseph Campbell & Carl G. Jung: myyttitutkija Campbell ja psykoanalytikko Jung olivat kuulemma kavereita, kummankin kulttuurisivistys aivan huippuluokkaa ja näkemykset todella kiinnostavia. Voi kun olisin ollut vaikkapa vain kärpäsenä keitossa kun nämä kaksi istuivat kaljalla.

Kleopatra, muinaisen Egyptin tunnetuin hallitsija. Olisipa kiva tavata maanpäällinen jumala ja selvittää, että mikä se diili oikeesti oli tämän naisen kanssa – miten se hallitsi valtakuntaansa, oliko se oikeasti muka niin kaunis kuin joissain legendoissa väitetään ja mitä oikeasti tapahtui.

Edith Södergran, lempirunoilijani, oli varsin intohimoinen ainakin kirjoittaessaan. tein siitä yhtä käsikirjoitustakin muutama vuosi sitten, olisi kiva päästä näkemään, ettei tarvitsisi kaikkea kuvitella ainoastaan :)

Et tälläinen mekoisen kultturelli kokoonpano tänään, huomenna ehkä valitsisin isoisovanhempani, parhaita koomikoita tai vaikka viisi hyvännäköistä sinkkua.

Kahvista jauhamista

Leenakin taisi puhua kahvista vähän aikaa sitten, ja niin tekee myös Nagelina. Alkukesällä vähensin kahvinjuontia reippaasti, koska mua häiritsi se, että kahvin juominen on jatkuvasti mun mielessä. Vähentäminen kävi kivutta. Mutta nyt kun olen ollut kaiket päivät kotona ja tehnyt pitkiä työpäiviä, on kupillisia taas alkanut kulua. Ei niin, ettenkö muuten pysyisi hereillä, vaan - kun mielikuva kuumasta kupposesta rupeaa kummittelemaan, herää aina sama järkähtämätön perustelu: "pitäähän mulla jotain nautintoja olla".

Niinpä, kyllä onkin nautinnollista pitää paussi ja siemailla hyvää sumppia. Samassa diilissä olen vain saanut kahvin takaisin mieleeni porisemaan. Kahvinkeitto rytmittää päiviä ja yhden kupin jälkeen odottelen jo seuraavaa aikaisinta hetkeä jolloin voisi kahvitella niin ettei saa tärisyttävää yliannosta.

Mutta eihän riippuvuus ole nautinnon edellytys. En ole edes varma, kaipaanko loppujen lopuksi nautintoa vai vain taukoa. Mun on vaikea rentoutua ilman apua. No, riippuvaisena tietenkin tahtoo sen fyysisen helpotuksen jonka aineesta saa... ah, nyt mun mieleen tulvahtaa puolen esseen verran näkemyksiä riippuvaisuuden olemuksesta, mutta oikeasti mun täytyy jatkaa töitä eikä riippua täällä bloggerissa.