AIBO söi mun kotitehtävät

Vähänkö raastaa: pitää kirjoittaa yhdeksän referaattia joista tein ainakin puolet joulun alla, mutta tiedosto on kadonnut bittiavaruteen. Nyt ne pitää kirjoittaa uusiksi, enkä enää muista mitään lukemastani. Pakko plarata koko monistenippu uudestaan läpi. Kunhan vaan löydän ne monisteet jostain. vali, vali .. päätin hieman plokata sen sijaan.

Mark Haddonin “The curious incident of the dog in the night-time” on kirja jota on lähes mahdotonta laskea käsistään. Tämän salapoliisiromaanin etsivä on 15-vuotias poika joka sairastaa autismia. Hän on hyvä matematiikassa ja astronomiassa mutta toivottoman huono kommunikoimaan ihmisten kanssa. Hauska, jännitävä ja raastavan surullinen tarina.

Lepattava impressio

Samalla tanssitunnilla käy keski-ikäinen nainen, jonka elehdintää en voi olla tuijottamatta puolihaltioituneena. Nainen kurkkaa saliin huulet työntyneinä eteenpäin. Hänen hiukan jo laskeutuneilla poskillaan punoittavat tarmokkaat, selvärajaiset täplät. Nainen astelee pontevasti salin poikki, pitkä viittamainen takki lepattaa. Kädet liikkuvat merkillisen velttoina kuin heilurit. Lavan luona hän äkkiä käännähtää kuin pallonivel ja hänen kämmenensä iskeytyvät kylkiin. Hän mittailee salia suurten, nenälle valuvien silmälasien läpi. Näyttää, että hän tahtoisi vaikuttaa huolettomalta.

Kun nainen on vaihtanut tanssivaatteet ylleen, hänen liikehdintänsä rikastuu edelleen: nyt hän verryttelee, jatkuvasti. Hän ei pysy hetkeäkään paikoillaan, vaan hypähtelee, nostelee sääriään, ojentelee nilkkojaan varsamaisesti ja pyörittelee samalla ranteitaan. Nainen on hiukan luiseva, keskivartalosta tukeva. Hänen eleissään on annos yliväsynyttä, vilkasta lasta. Muut venyttelevät ja juttelevat odotellessaan tunnin alkamista, naisen ylävartalo notkahtaa maata kohti polvien koukistellessa, jalkaterien osoittaessa eri ilmansuuntiin. Hän heijaa vasemmalle, oikealle, kipristelee jalkapohjiaan. Hän näyttää kapinoivan painovoimaa vastaan ja olisi millä hetkellä hyvänsä nousemassa siivilleen.

Tänään juttelin hänen kanssaan ensimmäistä kertaa. Hän huomautti, että pyöräni on pahoin ruostunut.

60n10, 24e58

Jaahans, kotona ollaan taas. Miksei kukaan täyttänyt jääkaapiani poissaollessani? Pidän suurkaupungin sykkeestä eli suorastaan rakastan Lontoota (no tän nyt voi arvatakkin tyypistä joka käyttää moisia lautteuksia teksteissään). Eiku, se on vaan niin kaunis kaupunki: ihanaa arkkitehtuuria, ja sitten sitä vilskettä vuorokauden ympäri.

Shoppailla ehdin juuri sen verran, että pääsin käymään Forbidden Planetissa. Ihme kyllä visa-korttini ei tehnyt itsemurhaa, tai syttynyt spontaanisti tuleen sen keikan aikana: mukaan tarttui vain yksi scifi-rompsku (Tricia Sullivanin Maul, jossa kaksi bränditietoista teinityttöjengiä ammuskelee toisiaan ostarilla shoppailun lomassa) ja puolikas kautta Xenaa dvd:llä (kuutosen alkupuoli, jossa on mieletöntä mättöä pohjoisen jumalien ja valkyrioiden kanssa. Kun Xena 5-kaudella tappoi suurimman osan kreikkalaisista jumalista niin niiden piti käsikirjoittaa se Norjaan muutaman jakson ajaksi mättämään sikäläisiä monstereita ja kuolemattomia lättyyn.)

ps. roolijako on taas mennyt uusiksi. En esitäkkään ovea vaan reikää.

Vastentahtoisesti tunnollisen henkilön monologinomainen mainoskatko

Minäpä kirjoitin vaaditut 1200 sanaa annetulla otsikolla "Miksi materiaalisuus on tärkeä tutkimusaihe?" ja, loistavaa, onnistuin kerrankin välttämään inhan vimmani alkaa selittämään, miten mikään ei tosiasiassa ole niin kovin tärkeää.
Myös näyttelypöytä on kuin onkin ojennuksessa. Net keitä kiinnostaa käykööt Design-museossa (ei jaksa linkata) perjantaista alkaen, ellei lykästänyt avajaiskutsulla: siellä on esillä 60 Taikin parin viime vuoden lopputyötä, osa ihan kohtuullisia. Vähintään näyttelyn kevätjuhlallinen pastelli-ylöspano kannattaa käydä morjenstamassa.

Yes Sir, I can boogie

Rakastettava mitvit palkitsee minut niin ihanasti pelkästä suunsoitosta. Palkintogateriasta päätellen hän ei selvästikkään ole harrastanut seksiä minun kanssani (ainakaan vielä). Anyway, tällä kehulla tulen elämään pitkäään.

Tänään bloggaan Lontoosta jossa niskaani on vyörytetty sellainen jargonvuori mediaretoriikkaa että saan ravistella sitä hilseen mukana niin, että nahkaa irtoaa näpeistä. hybrid, urban, convergence, connetivity, located, transparency, mobile, devices, open, .. agony! agony! Iltasella on luvassa viinitarjoilu, ehkäpä päästävät minut plokaamaan sen jälkeen. Enklanissa ollessa on pakko raportoida säästä. Ilma täällä on kuin juhannusmorsian. Kesän ensimmäinen piknik on nyt takanapäin.

Garmish-Partenkirchen

Ihme kyllä ei ole kauhean paha garmish, vaikka tuo minusta napattu webcam kuva kaiketi puhuukin vähän toista kieltä. No totuuden nimissä tunnustan, että se on jo viikon vanha harjoituskuva. Minun piti siis alunperin esittää gw:tä mutta nyt olenkin saanut huomattavasti vaativampia luonnerooleja. Tulevassa virtuaalinäytelmässämme esitän sekä laatikkoa, että ovea. Ja aploodit raikaa aivan saletisti.

Tuossa mun kännimerkinnässä hävettää vain se, että en ole osanut suomentaa bobcatistä kuin sanan loppuosan. bobkissa????

Kontripuutiainen

Leena otti yöllä jo vähän varaslähtöä. Itse asiassa, loiko Leena uuden meemin? Ettei pelkästään kerrota mitä on tehty, vaan tehdään julkisesti.

Ole hyvä Kari, mun vilautukset:
1. En tehnyt viime vuoden veroilmoitusta.
2. Ennen kuin tapasin poikaystäväni, olin korviani myöten ihastuntut naispuoliseen tanssinopeeni. Tämä on tietysti tunnustus vain sovinnaisessa mielessä. Sovinnaisuudessa salaisuudet sikiävät.

Pallo on mitvitillä, joka jo verrytteli kertomalla avoimesti paisuvaisprobleemistaan.