Uuden median historiaa

Blogimainos: Nyt kannattaa lukea publicaccess.fi:tä jossa Minna Tarkka on alkanut käsitellä suomalaisen mediakulttuurin historiaa.

Vähän hortonomivinkkiä kiitos

Teoriani (Hatusta TM) on että suomalaiset eivät osta kovinkaan usein kukkia toisilleen osittain siksi että he eivät kehtaa eivätkä uskalla. Konffarakastaja sen sijaan osaa ja ymmärtää ja kehtaa (konffarakastaja on numero yksi!). Pari päivää sitten oven takana odotti aivan järjetön kukka-asia. Kaksi kättä ja pari liikutuksen kyyneltä tarvittiin sen sisään kantamisessa.

Seuraavia konferensseja odotellessa voisi yrittää pitää tuon hengissä. Mutta tunnistaako kukaan tuosta huonosti informaatiota jakavasta kuvasta, että mikä kasvis on kyseessä ja kuinka paljon ja usein sitä pitäisi kastella?

Tutkija tutkii

Minulla on vuokaaviofetissi. Siksipä uusin suosikkiblogini on Indexed.

Allekirjoittanut tutkija on nyt päässyt karkkikauppaan, kun minulla vihdoin on kunnon dataa jota tutkia ja luokitella, piirtää graafeja, tehdä johtopäätöksiä. Jee, jee kolmisentuhatta hyvää tekstiviestiä analysoitavana ja pian saadaan tarkat katsojaluvut asiantuntijan analyysin kanssa. Sitten pääsee laskemaan mikä oli (inter)aktiivisten katsojien osuus. Tyypillisestihän se on erityyppisissä interaktiivisissa hässäköissä melko pieni, muistaakseni n. 3-4 % , (mobiili TV-chattien osallistujien osuutta kaikista katsojista en tunne). Mutulla sanoisin, että ollaan aikalailla samoissa myös Sydän kierroksella -sarjassa. Tai väillä ehkä hieman alakanttiin mikä on ihan ymmärrettävää kun suhteuttaa viestin hinnan ja sen, että ihmiset ymmärsivät todella hyvin ohjelman keston ja draaman kaaren ja osasivat ajoittaa viestinsä lähettämisen juuri sopivasti oikeaan kohtaan, eli yhden tarinakaaren osallistumisaika on loppujen lopuksi varsin pieni.

The Show is Over

Kaikki neljä lähetystä, yhteensä 12 tarinaversiota Sydän kierroksella –sarjaa on nyt takana päin. Kaikki lähetykset meni hyvin teknisesti ja muutenkin. Katsojat lähettivät mahtavia viestejä, jotka todella käsittelivät teemoja (rakkaus, ikäero jne.) ja suoraan henkilöhahmoja. Tästä olen todella onnellinen ja liikuttunut.

Päällimmäiseksi tällä hetkellä minulle hiipii kuitenkin turhautuneisuuden tunne siitä, että se lähetysjärjestelmä joka meillä nyt oli käytössä toteuttaa vain osa niistä kerronnallisista detaljeista joita olisimme siihen halunneet. Osa syntyneistä tarinoista oli selkeästi parempia kuin osa, eli yksittäisen tarinoiden laatu nykyjärjestelmällä ei ole taattuna niin loistava kuin tekijät ehkä toivoisivat.

Ohjelmiston kyky muistaa mitä mediaelementtejä on milloinkin esitetty ja kuinka niitä voidaan varioida ei ole vielä huippunsa hiottu. Lähetyksissä tapahtui sekä kohtauksien, että ajatusääninen esittämisessä (matemaattisesti ja kerronnallisesti) tarpeetonta toistoa. Kohtauksista kolme kappaletta jäi kokoaan esittämättä. Ne olisivat olleet parempiakin kuin jotkut jotka tulivat moneen kertaan. Yksi henkilökohtaisista lempikohtauksistani jäi kokonaan näkemättä. Joku repliikkikin sattui toistumaan peräti saman kohtauksen aikana, vaikka repliikkimateriaalia olisi ollut niin paljon, että koskaan näiden 12 tarinan aikana ei olisi tarvinnut kuulla samaa ajatusta kahdesti.

Voi kun tätä teosta ja ideaa vielä tulisi tilaisuus jatkokehittää. Jo olemassa olevalla materiaalilla sekä järjestelmä, että meidän metadata voisi olla parempikin. Tietysti myös käsikirjoittajana olen nyt oppinut aivan mielettömästi ja tietäisin monta asiaa jotka olisi voinut kirjoittaa paremminkin.


Arvatkaa mitä tehtiin lähetysstudiossa eli Taikin kellarissa kun viimeinen lähetys oli ohi aamukahdelta? Kristiinakin tuli sinne ja sitten pyöritettiin keskenämme vielä pari kierrosta tarinaa, enimmäkseen huvin vuoksi, mutta myös saadaksemme vielä pari erilaista versiota nauhalle ennen kuin lähetystekniikka lennätetään tukikohtiinsa ympäri Eurooppaa. Megabileet siis :)

oho, heppa

Tänään kuin astuin hissistä työpaikan alempiin kerroksiin, ensimmäisenä keskellä käytävää seistä törrötti hevonen. Joo, hevonen se oli, Mediakeskus Lumeessa. Tosi kaunis vieläpä, valkoinen. Promootiosta (johon en osallistu) tullee hauska, sinne on raahattu kasoittain ruohoakin. Ja hepalle kaiketi tökätään sarvi otsaan.

Muistin myös tänään, että enhän minä enää edes ole Lumessa töissä. Mutta viissin nyt kuukauden Medialabrassa, jos nyt joku on tehnyt sopparin, mitään en ole kuullut. Saattahan ollakin, että olenkin työtön jo nyt enkä vasta ensi kuussa. Elämme kiinnostavia... äsh paskat...

Jumalauta! ONNNEEEEE!

"YLE TV1:n Sydän kierroksella -sarja on kutsuttu mukaan kansainväliseen Emmy Awards -kilpailuun." Linkki Ylen uutiseen, Hesariin

Virtuaalihalaukset, pusut ja onnittelut Leenalle (käsikirjoitus) ja Mikalle (ohjaus).

Mitä mies, quo vadis?

Taideteollinen korkeakoulu viettää ensi viikolla promootiojuhlaa. Promootio sisältää viikon verran akateemista äkseerausta, ennen kaikkea puheita, muun muassa tohtorien viitoille, seppeleensitojattarille, taideteollisuudelle, luonnottarille, priimusmaisterille, korkeakoululle, tähtitaivaalle, kunniatohtoreille ja Pallas Athenelle. Mä olen saanut myös kunnian (musta se on kunnia) pitää puheen ja aihekin on annettu. Bileiden jatkoilla ohjelmassa on mun viiden minuutin puhe miehille.

Kuinka osuvaa. Ja helppoa! Ei tarvitse kuin lainata:

Hänen vasen kätensä on pääni alla,
Hänen oikea kätensä hyväilee minua.
Hänen suunsa maistuu makealta – kaikki hänessä houkuttaa! (lähde)

Siinä se.

Joo… muuten ihan hyvä, mutta pelkään akateemisissa juhlissa väistämätöntä sitaattiskabaa. Aaaargh, voin kuvitella miten joku märkäkorva heittäisi heti vastaiskun narisevalla äänellä:

"Puhuu tavarasta ihan niin kuin olis joskus päässyt koittaan…"

Eipä silti, Tuntemattoman lainaaminen on aina paikallaan. Tästä ei nyt kumminkaan pidä vetää sitä väärää johtopäätöstä, että sota (ja seksi) olisivat jotenkin erityisesti miestä määrittäviä asioita. Kyllä nainenkin osaa olla sotaisa ja seksikäs. Lisäksi, samoin kuin epäilemättä nainen, mies on huomattavasti sotaa ja seksiä monipuolisempi juttu.

On hienoa että maailmassa on miehiä. Maailma olisi nimittäin naiselle aika köyhä paikka, jos miehet olisivatkin naisia. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka mainittu Tuntematon sotilas. Sen olisi kirjoittanut torpparitaustainen, tehtaassa työskentelevä nainen ja kirja kertoisi naisista koostuvan konekiväärikomppanian toiminnasta suomalaisten ja neuvostoliittolaisten naisten välisessä jatkosodassa. Hietanen, Rokka, Lehto, Rahikainen ja Koskela olisivat niitä sukunimeltä tunnettuja naisia jotka kuuluisivat siihen naisporukkaan, jonka naiskohtaloita me muut naiset jakaisimme ja sillä keinoin ymmärtäisimme ja tulkitsisimme naiskansallista naisidentiteettiämme.

No, tätähän on helppo kokeilla. Kuvitellaan vain, että eletään maailmassa, jossa ei ole miehiä, on vain naisia, mutta suunnilleen puolta naisista kutsutaan jostain syystä miehiksi. Sen jälkeen mennään ja luetaan Tuntematon sotilas. Lukukokemuksen luulisi olevan vähintään erilainen ja, tässä maailmassa, jossa on sekä miehiä että naisia, väitän että naislukijan kannalta lukukokemus on oleellisesti köyhempi, eritoten jos naislukija sattuu olemaan kiinnostunut miehen ajatusmaailmasta. Nimittäin sama ilmaisu on eri asia miehen ja naisen puheena koska ilmaisut kuvaavat joko miehen tai naisen kokemusta maailmasta. Nämä kaksi maailmaa ovat lähtökohtaisesti eri asioita. Mistä nainen puhuu, sen nainen kokee ymmärtävänsä mutta miehen suusta sama ilmaisu on pysyy arvoituksena, juurikin siksi että mies on mies ja nainen on nainen.

Kokonaan eri asia on tietenkin kumpaan porukkaan itse kukin meistä lukee kuuluvansa.

Edellä olevasta voidaan joka tapauksessa päätellä, että naiseksi itsenä kokevien ei tule edes yrittää ymmärtää miestä taikka mieheksi luulemiaan – se olisi hullun hommaa. Sen sijaan nainen voi, ja itse asiassa naisen tietysti kannattaakin, iloita siitä että maailmanjärjestys tarjoaa pysyvän arvoituksen naisen ihailtavaksi ja ihmeteltäväksi.

*********
Daaa, siinä jonkinmoinen puheen alku. Alussa se mitä pitikin sanoa, loppuun tyypillinen aasilla silloitettu vetäisy kuulijakunnan ja tilaisuuden luonteeseen. Deadline on vasta torstaina, tätä ehtii vielä viilata.