Kunniattomat kahmii kunniaa ja tunarit tunaroi

Englanninkieliset lehdistötiedotteet ovat levinneet kuin kärpäset suhisten ympäri maailmaa ja internettiä. Kiinnostavaa kyllä niiden pohjalta tehdyissä jutuissa kaikki kunnia, jopa koko konseptin keksiminen menee yhdelle teknologiapartnereistamme, missään ei edes vilahda alkuperäisidean saaneiden eli minun ja Mikan nimiä. Joissain jutuissa ei edes mainita teoksen nimeä ollenkaan, tahi tuotantoyhtiöitä tai ohjaajan nimeä, mikä on aivan normaali käytäntö, kuin myös broadcasterin nimen maininta.

Tekniikkapartneri syytää asiasta brittilehdistöä, joka muka vaan korostaa omanmaalaisten tekemiä juttuja. Mutta täysin normaalien käytäntöjen mukaisten asioiden poisjääminen ynnä iso kasa muita asiavirheitä on niin systemaattista joka jutussa, että voiko tämä nyt todellakin olla vaan sitä, että kirjoittava toimittaja ei osaa lukea tiedotetta?

Harmittaa.

Seuraava sen sijaan lähinnä huvittaa:
Googlatessa löytyi norjalainenkin uutinen teoksestamme. Siinä sanotaan, että "Sydän kierroksella on vähän niin kuin amerikkalainen L-koodi tv-sarja, koska siinäkin fanit ovat päässeet kirjoittamaan jaksoja". Hehe, edellisessä lauseessa on ainakin kolme asiavirhettä plus kertomat päälle.



Sellaisen vielä haluaisin sanoa Sydän kierroksella –produktiosta, että vaikka suurin osa siihen panoksensa antaneista on tehnyt häkellyttävän upeaa työtä suurella ammattitaidolla ja antaumuksella, niin mukana on ollut myös muutama mätäpaise joista on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Vituttaa, että he ovat mukana alku/lopputeksteissä ja saavat täysin ansaitsematonta kunniaa ja meriittiä.

Olenkin nyt oppinut, että AINA kun on rekrytoimassa joitain tyyppiä mihin tahansa tuotantoon, niin pitää ehdottomasti soittaa ihmisille joiden kanssa hän on aikaisemmin työskennellyt ja kysellä miten prosessi meni. Tämä muillekin ohjenuoraksi ja neuvoksi.

(Ja jos olet palkkaamassa jotakuta joka oli mukana Sydän kierroksella tuotannossa, niin voit soittaa ja kysyä minun näkemyksistäni.)

Vuoden 2006 parisuhde

Vanha juttu: medialabran opiskelijat ovat kahtena keväänä peräkkäin äänestäneet minut ja kollegani Mikan voittajiksi kategoriassa "They should be a couple already". Kerrottiin tämä M:lle joka nokkelana poikana lohkaisi että ensivuonna sen voittaa Leena ja sen läppäri.

Ollaankin oltu todella tiivis pariskunta, minä ja rakas "Hannani" (kolmevuotias PowerBook G4), koko syystalven ajan ja tuttu näky opiskelijaravintola Kipsarissakin. Siellä me sulkeudumme muulta maailmalta pois, kahdenväliseen syvään yhteyteen.

Tässä toki on se muille näkymätön puoli, että kun on pakko painaa hommia valitsen mielelläni tehdä niitä työhuoneen sijasta kahvilassa, jossa voi nauttia edes siitä, että on ihmisiä ympärillä, vaikka en ehtisikään niiden kanssa juuri kontaktia ottamaan. Ne muut vaan katselevat minua säälien, että toi on aina omassa maailmassaan, vähän vois avata ja kontaktia ottaa (näin on sanottu ja ystävälleni uskouduttu useammallakin minulle tuntemattomalla suulla). Ehkä ehdin tammikuussa lähetysten jälkeen.

Kovasti pussailua ja sensellaista

Lauantaisten Sydän-Bileiden saldoa:

- Paikalla maailman ihanimpia ihmisiä, ystäviä ja kollegoita.

- Mieletön määrä suudelmia ja haleja ja kehuja, ja hyviä keskusteluja ja kauniita ihmisiä.

- Termi "Leenan veli" on nykyään aika monen suussa muuttunut muotoon "Leenan komea veli". Mutta niinhän minä olen aina häntä mainostanut, muut vaan ei uskoneet ennen kuin näkivät, ja sittenkään meinanneet uskoa silmiään :)

- Tuunasimme kulttuurillista tapakoodistoa: tästä lähtien jos joudut pyytämään anteeksi (esimerkiksi sitä että vahingossa tönäiset jotakin henkilöä) sinun kuuluu myös antaa hänelle hellä ja syvä suudelma.

- Tietääkseni yhdellekään ei tullut mitään riidanpoikastakaan kenenkään kanssa, vaikka viini virtasi ja paikalla oli pari traumoja aiheuttanutta 'murheenkryyniäkin'. Paitsi ihan loppumetreillä kun jatkojen jatkoille tuli loisimaan joku helvetin tyhmä hippi, niin se alkoi rutista kun otin isännän valtuudet ja heitin sen lopulta pihalle. Mä oon nii äijä!

Greetings from Tampere

Tänään tarkastettiin "Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan suostumuksella" Virve Peterin väitöstyö Mediaksi kotiin. Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta. Vastaväittäjänä oli Hannu Ruonavaara Turun yliopistolta. Tilaisuus kesti 2 tuntia, oli runsasyleisöinen ja paikoitellen turhankin leppoisa. Vastaväittäjä esitti sopivasti sekä helppoja että tiukkoja kysymyksiä, joista suurehkoon osaan Peteri vastasi ns. "ansiokkaasti".

Väitöstilaisuudet alkavat sillä, että väittelijä, vastaväittäjä ja tilaisuuden valvoja, kustos, marssivat saliin, jolloin yleisö nousee seisomaan. Kustos julistaa tilaisuuden alkaneeksi, ihmiset istuvat alas ja väittelijä aloittaa max. puolen tunnin mittaisen lektion, jossa selostaa työnsä ydinkohdat ja tieteellisen merkittävyyden. Lektion aikana salista ei saa poistua eikä tulla sisään. Lektion jälkeen väittelijä pyytää vastaväittäjää esittämään huomautuksensa ja kysymyksensä. Kun työtä on käsitelty 2-4 tuntia, vastaväittäjä lukee yhteenvetonsa ja (yleensä) puoltaa työn hyväksymistä tohtorin opinnäytteeksi. Sitten väittelijä pyytää yleisöä tekemään huomautuksia, jos sellaisia on. Usein jotain keskustelua syntyykin mutta ei tällä kertaa, joten kustos julisti tilaisuuden päättyneeksi.

Peterin lektio oli oikein hyvä. Aluksi teknologian tutkimuksen historiaa sikäli, että perinteisesti teknologiat on kuvailtu dynaamisina ja aktiivisina asioina, jotka tunkeutuvat arkeen, joka puolestaan on lähinnä keski-ikäisten ihmisten television katselua ja siivoamista. Domestikaatiotutkimus on tutkimusote, jolla vastakkainasettelua voidaan lieventää: Peterin haastatteluaineisto kiistää jyrkän aktiivinen - passiivinen asetelman.

Peteri käyttää brittiläisestä sosiologiasta kotoisin olevaa domestikaation käsitteestä käännöstä "kotouttaminen", jota suomessa käytetään maahanmuuttajien yhteydessä, koska Peteri haluaa korostaa teknologioiden arkipäiväistymisessä tapahtuvaa kokonaan uuden tunkeutumista johonkin, sekä sitä, miten tämä jokin uusi samalla muokkaa "kantaväestöä", eli kodin jo olemassa olevaa laite-, objektikantaa. Mä olen käyttänyt "kotiuttamista", joka suomen kielessä on armeija-termi. Peteri ei halua sitä käyttää, koska kotiutumisessa jokin jo kotona ollut palaa kotiin. Mä olen omaa valintaani puolustanut innovaatioiden historialla, mutta asialla ei kyllä ole mulle paljoa väliä koska kirjoitan englanniksi. Kiintoisa terminologinen kysymys kumminkin.
Mut joo, kotouttamisesta puhumalla Peteri samalla tuo domestikaatiotutkimukseen kulttuuritutkimuksellisen otteen ja kuulin Mary Douglasin nimen mainittavan, eli vaikka uudet laitteet ovat uhkia kantaväestölle, ne samalla ovat resursseja kantaväestön rutiinien kyseenalaistamiseksi.

Lektiossa Peteri nosti esiin pari varsinaista tulosta. Toinen on "mediamaantieto", eli että se miten laitteet sijoitellaan koteihin vaihtelee ja että tällöin voidaan nähdä kodin tuottavan "diskursiivista järjestystä" joka kuvastaa sitä, mikä on kunkin kodin mielestä oikeanlaista kotina oloa. Ilmeisesti työn ja vapaa-ajan erottelu on selkein "diskursiivinen järjestys" jonka Peteri löytää aineistostaan. Tuohon liittyen tulee taas aktiivisuus-passiivisuus erottelu: passiiviselta näyttävä sohvaperuna tuottaa aktiivisesti työn ja kodin välistä eroa.

Toinen löydös on perheenjäsenten erilaiset kompetenssit. Siinä, miten perheet ovat puhuneet teknologioistaan kuvastuu että miehille (ja ilmeisesti osin lapsille) kuvataan teknologinen kompetenssi (pätevyys?) ja naisille kuvataan kodinhoidollinen pätevyys. Eli kun mies ajastaa videot, ajastamisesta puhutaan teknologisena kompetenssina mutta kun nainen ajastaa videot, siitä puhutaan kodin ja sen jäsenten hoivaamiseen liittyvänä osaamisena. Peteri myös korostaa sitä, miten pariskunnat haastatteluissa tuottavat sukupuolittunutta asiantuntijuutta: perheen naisella on valta ja velvollisuus huoltaa kodista ulkopuolelle annettua kuvaa. Tämä kuvastuu mm. siinä, miten naisilla on (haastatteluissa) asiantuntijuus antaa moraalisia arvioita miehistä ja lapsista ja esimerkiksi tehdä ns. mediamoralisointia.
Kaikkiaan Peteri on analysoinut aineistoaan siten, että hän on saanut siitä irti tekniikoita, joilla kodeissa ylläpidetään "oikeaa järjestystä".

Vastaväittäjä aloitti kuvailemalla työn kokonaisuuden. Työssä analysoidaan miten kotouttaminen tapahtuu ja millaista moraalisuutta kotouttaminen tuottaa. Kyseessä ei siten ole normaalisosiologinen "suuri ja merkittävä kysymys" vaan mikrososiolginen, arkipäivän pieniä kysymyksiä koskeva työ. Työn voi kumminkin nähdä osana Goffmanin ja Simmelin perinnettä (lähinnä kai sosiaalinen vuorovaikutus), eli sen asiaankuuluvuutta sosiologian opinnäytteenä ei tarvitse ihmetellä. Metodologisesti työ on selkeästi konstruktionistinen, eli väittelijä ei pyrikään kertomaan haastateltavien todellisuudesta vaan siitä, mitä todellisuutta ihmisten voi nähdä tuottavan (konstruoivan) haastatteluissa. (Peterin mukaan metodina on konstruktionistinen diskurssianalyysi)

Jatkossa vastaväittäjä kävi läpi joitakin juttuja, jotka on jo lektiossa, mutta lisäksi nosti esiin lähinnä työn ongelmia (ja sanoikin ääneen että kahdessa tunnissa käydään läpi ongelmat, kehut tulevat myöhemmin). Ongelmista ensimmäinen ja mun duunin kannalta tärkeä, on haastateltavien taustatekijöiden suhde aineiston analyysiin. Vastaväittäjä ihmetteli, miksi Peteri ei nosta aineistosta löydöksinä esiin kohtia, joissa jokin taustatekijä (koulutus, tulot, tausta, ikä...) näyttäisi selittävän kotien erilaiset suhtautumiset teknologioihin. Esim. korkeakoulutetut halveeraavat televisiota mutta duunarit ei. Peteri vastasi, että aineisto on liian pieni yleistyksiin, esim. juuri luokkatulkintoihin. Jonka jälkeen vastaväittäjä huomautti, että Peteri kumminkin pitää sukupuolta sellaisena taustatekijänä, joka selittää kompetenssien jakautumista.
Peteri ei tähän vastannut muutoin kuin että juu, piti sukupuolta tärkeänä.
Seuraavaksi vastaväittäjä huomautti että työssä ei varsinaisesti missään kirjoiteta teoriaa kotouttamisesta. Työssä on kyllä tulkintateoria (konstruktionistinen ote) mutta ei teoriaa joka kuvaisi tutkittavaa kohdetta. Peteri vastasi, että teoria kotouttamisesta on hänelle sitten post doc tutkimuksen aihe. Hmmm.
Sitten käytiin käsiksi Peterin paljon käyttämään artikulaation käsitteeseen, jota Peteri ei työssä selitä tarpeeksi (artikulaation teoria puuttuu). Peteri käyttää termiä kuvatessaan prosessia, jossa joitakin asioita, jotka eivät välttämättä kuulu yhteen, tuodaan yhteen. Ilmeisesti siis yhdenlainen merkityksenantomenettely-termi. Peteri ei tuollakaan ollut selkeä, mutta sanoi että artikulaation käsitteellä halusi korostaa sitä, miten kotouttamisessa ei ole kyse vain uuden tulosta kotiin vaan myös vanhan muuttumisesta kotouttamisen prosessissa.

Tämän tyyppisten yleisluontoisten asioiden jälkeen työ ruodittiin vielä läpi yksityiskohtaisesti, kappale kappaleelta. Mulla on tuosta 5 sivua muistiinpanoja mutta yhteenvetona että työn suurimmat yksittäiset 'pikkuseikka'-ongelmat liittyvät sen laajuuteen: duuni on lähdeluetteloineen 400-sivuinen järkäle osin koska Peteri ei ole malttanut karsia pois tutkimuksen alkuvaiheessa kirjoitettuja juttuja, joista käsitys on sittemmin muuttunut.

Loppulausuntona vastaväittäjä totesi että työ on pääosin hyvin toteutettu, enimmäkseen hyvin kirjoitettu, historiallisesti valistunut työ joka heijastaa innostusta kulttuurin, teknologian ja mikrososiologian tutkimukseen ja voidaan puoltaa opinnäytteeksi.

Peterin tutkimus on mun duunien kannalta tärkeä työ: Peteri käsittelee teknologioiden domestikaatiota suomalaisiin koteihin tavoilla jotka täydentävät ja tukevat mun duunia mutta päällekkäisyykisiä ei tunnu olevan. Lähestyn omaa vastaavaa aineistoani eri kulmasta, ja jos jonkin 'tuotantoa' ylipäätään seuraan, niin 'tavallisuuden' ja 'erikoisuuden' tuotantoa.

Tilaisuuden jälkeen kahvitarjoilussa kysyin sitten joltakin kundilta, että mahtaako osata neuvoa, kenen kanssa kannattaisi jutella että saisi selville mitä kaikkea kivaa domestikaatio- ja arkitutkimuksen tiimoilta Tampereella puuhataan jatkossa. Kävi ilmi, että kysyin asiaa Peterin tutkimusryhmäläiseltä joten päädyttiin vaihtamaan kortteja ja luvattiin olla yhteyksissä. Retki oli siis kaikkiaan hyödyllinen ja kaikin tavoin mukava. Hassu kaupunki, kivoja ihmisiä ja pistokokeen perusteella myös erittäin hyvää kahvia.

Avaruussää tänään

Vaihteeksi kunnon revontulilupaus, josta ei pilvisyyden vuoksi ehkä ole paljon iloa, mutta kumminkin.

"AURORA ALERT: Sky watchers everywhere should be alert for auroras on Dec. 14th. That's when a coronal mass ejection (CME) hurled into space by yesterday's X3-flare is expected to hit. NOAA forecasters estimate a 55% chance of severe geomagnetic storms.
Solar activity is expected to remain high for days. Sunspot 930, the source of the incoming CME, has an unstable "delta-class" magnetic field that harbors energy for more X-flares." (Spaceweather)

Kultasilmä

Yhdelle ystävälle on povattu, että kyllä suuri rakkaus vielä tulee, ja loppuun asti kestää, ja tällä miehellä on kullanruskeat silmät. Nyt olen löytänyt itsestäni Kupidon vikaa ja katsastanut hänelle yhden kivan herran ja olisi juhlatkin tulossa jossa he mahdollisesti kohtaavat. Ongelmana on se, että herralla on siniset silmät. Nyt pitäisikin järjestää juhliin sellainen valaistus, että siniset silmät näyttää kullanruskeilta. En ole valaistuksen asiantuntija mutta luulen että sellainen olisi mahdollista järjestää. Hm.

Turpa kii ja tanssi

Ihan pakko osaalistua tähän meemiin, kiitos ja anteeksi. Meemin ideana on valita joku artisti, ja vastata esitettyihin kysymyksiin kyseisen artistin biisien nimillä [via Uberkuul].

1. Sukupuolesi?
Ain't That a Bitch
(myös: Dude Looks Like a Lady)

2. Mikä on suurin unelmasi?
Fly Away From Here

3. Mitä inhoat?
Same Old Song and Dance

4. Millainen fiilis sinulla nyt on?
Milkcow Blues

5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Dream on

6. Mistä asioista pidät?
Going Down

7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Walk this way

8. Missä haluaisit olla?
Back In The Saddle

9. Kuvaile elämää?
Avant Garden

10. Kuvaile itseäsi?
F.I.N.E.

11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
Pernmanent Vacation

Ja jos joku ei vielä arvannut niin bändi on tietenkin Aerosmith, takavuosien suuri suosikkini.

PS. Pidän sekä isästä, että tyttärestä, jess, Tyler!