Friday, December 08, 2006

Haircutpultti

Alakerran pojat ovat kyllä joskus varsin suorasanaisia. Siis vaikka onnistunkin useimmiten kuulostamaan tehomonitoimikoneelta niin oikeasti ei ole viime aikoina ollut ihan helppoa ja tänään duuniin kävellessä alakulo iski sen verran että tosissani ihmettelin että kestänkö tämmöistä menoa vai iskeekö ylivarovainen itsesuojelu jossain vaiheessa ja heitän hanskat tiskiin. No, tepsuttelin sateen tihussa eteenpäin, mitään sen kummemmin ajattelematta. Melkein duunin ovella tajuan että päässä on jo jonkin aikaa soinut biisi.
I'm talking to you now / The fire still burns
Whatever you do now / The world still turns.

Ok. Hyvä tietää.

Thursday, December 07, 2006

Hyh hyh

Hävettää ihan vähän yks ihan pikku juttu.

No niin, nyt se on tunnustettu julkisesti. Eipä tarvii käydä pyytelemässä anteeksi.
:D

Ajatusketju

Mun tulevaisuus on monimutkainen ongelma tai kysymys.

Monimutkaisia ongelmia ei aina kannata ratkaista muuttamalle ne yksinkertaisiksi.

Keittiöstä kuuluu rapinaa. Sloganit ja peukalosäännöt pitävät pientä ääntä matkalla lattialle.

Joo. Huomenna mulla on Katjan kanssa tapaaminen. Suunnitellaan ensi kevään aikamatkustuksen työpajaa. Meillä on ollut toive, että siinä voitaisiin opettaa muotoilijoita käymään käsiksi monimutkaisiin suunnittelutehtäviin, koska on jotenkin yleisesti tiedossa, että muotoilijat ovat aika heikoilla monimutkaisten ongelmien kanssa. Tyypillisesti monimutkainen kokonaisuus muutetaan sarjaksi yksinkertaisia olioita joiden kanssa sitten toimitaan. Mutta tulokset voisivat olla kuulemma parempia. Voisiko olla että vika on menetelmässä? Että monimutkaisessa ympäristössä voisi toimia yksinkertaistamatta? Hemmetti, tein lopputyöni siitä, miten monimutkaiset oliot yksinkertaistetaan muotoiluprosessissa (ja ylipäätään merkityksenantoprosesseissa), joten tiedän (teoriassakin) miten se tehdään, mutta että miten siitä kammetaan kohti monimutkaisuuden sietoa ja käsittelyä?
Anteeks. Mun kunnianhimo heräs.

Monday, December 04, 2006

Tämmöstä


Hops, iski keski-iän kriisi muodossa, että pohdiskelen kovastikin että mitähän helvettiä sitä elämänsä kanssa tekisi. Tai paremminkin, millä keinoin saisi vaivattomimmin elämisen rahoitettua ynnä hauskimmin ja tyydyttävimmin ajan kulumaan.

Aivan sisimmistä sisin lähipiiri tietää (ja varsin hyvin tietääkin) että väitöskirjaprojekti on kokeilu, että olisiko mulle mahdollista ja mieluista jatkossa(kin) yhdistää elannon hankinta ja hauskanpito. Ajattelin, että tutkijana hommailu saattaisi hyvin riittää elämän intohimoksi ja sydämen täytteeksi ja tuoda vielä rahaakin jonkun verran. Tänään duunista himaan kävellessä totesin, että ei käy. Huomasin ja myönsin, että mulla ei ole intohimoa eikä minkään maailman paloa olla ympärivuorokautinen, briljantti, kansainväliset mitat täyttävä tutkija. Ei huvita eikä kiinnosta. Ei mul oo aikaa. Samalla väitöstutkimus saavutti inhimilliset mittasuhteet ja saatan saada sen jopa kirjoitettua lähipäivinä.

Käytännössä tämä asenne- ja painotusmuutos tarkoittaa sitä, että tulen olemaan vähemmän kranttu duunieni suhteen, koska tutkimuksen tekeminen ei sitten ole enää se, jonka, hm, olemuksesta ja koostumuksesta olen tarkin elämässä. Mut et mihin sitä sydämensä sitten käyttäisi ellei puhtaasti tutkijana hengailuun? En tiedä vielä. Mietin. Osastojohtaja kysyi Saksan matkalla, että mitä mä haluaisin tehdä väitöksen jälkeen, ja suusta pääsi "lähteä merille. Mennä soutuveneellä Kiinaan." Vaikka en mä usko että mä noin teen mutta jotain on jossain vaiheessa keksittävä. Muuten tulee tylsää ja jos on tylsää niin sit ei oo kivaa.

Asiasta ei ollenkaan toiseen: kuva on Baldassare Forestieren Kaliforniaan pykäämästä maanalaisesta puutarhasta. Heebo oli kohtalaisen innostunut hedelmäpuista ja niiden oksastamisesta ja kun puut eivät muutoin olisi menestyneet Kalifornian keleissä, jätkä kaivoi maan alle valtavan kellariston, johon istutti puita. Maan päälle ei näy kuin puiden päällä olevat aukot, joista aurinko ja sade pääsevät sopivissa määrin sisään. Puutarha oli samalla Forestieren koti ja meininki mehevää: jos käsillä ei ollut sopivaa koloa mihin laskea pikkuesineitä (sanoo esittelyteksti häveliäästi, mutta mehän täällä eroottisen käytettävyyden kulminaatiossa tiedämme toki paremmin: nainenhan siihen laitetaan, höh), kolon pystyi käden käänteessä kaivamaan pehmeähköön maahan. Oisko mitään, hm?

Sunday, December 03, 2006

Haavoittunut voittaja


Hugo Simbergin maalaus Haavoittunut enkeli on äänestetty Maamme Tauluksi.

Minä en tätä teosta äänestänyt mutta en valita; tuossa maalauksessa on jotain hienoa jota ei ihan heti osaa sanoiksi pukea. Parhaan tulkinnan olen kuullut parin koulupojan suusta jossain YLEn kuvataiteesta kertovassa ohjelmassa vuosi-pari sitten: maalauksen pojat ovat tehneet jotakin pahaa ja enkeli on heidän omatuntonsa. Nyt he kuljettavat sitä raskain askelin (so. isot kengät).

Friday, December 01, 2006

ero-tiikkaa

Huonoa seksin kuvausta kirjallisuudessa on taas palkittu. Täällä voi lukea voittajan Ian Hollingsheadin taidonnäytteen lisäksi muitakin ehdolla olleita. Koska lanseerasimme eroottisen käytettävyyden käsitteen täällä typo_ssa nimenomaan sohvakuvalla, siteeraan riemumielin Will Selfiä:

Their sex was conducted right there on the living-room floor, assisted by cushions grabbed from chairs and the sofa.


Miten olisi tuonkaan pariskunnan käynyt ilman kelvollisia sohvatyynyjä, kysyn vaan?

Herra Mitchellin vertauskuva puolestaan saa mut hapuilemaan, ei todellakaan dildoa, vaan jotain kättä pidempää...

Now she made a noise like a tortured Moomintroll.

yksi hullu kyselee enemmän kuin tuhat viisasta ehtii vastata


Tuohon kohtaan vastasin sitten, että mulla on 34 lasta joista 1-2-vuotiaita on 64. Sillä pääsi eteenpäin.

Joskus ilmoitin, että joo voin täytellä netitse tulevia gallupkyselyjä mutta nyt alkaa saatana kyllästyttää tunaroiden ja harrastellen tehdyt gallupit. Ei mitään järjenkäyttöä havaittavissa. Yllä oleva on vain viimeisin esimerkki gallupintekijöiden ammattitaidottomuudesta ja logiikan puutteesta. Tämänkertaisessa viimeinen kysymys oli haluanko jatkossa osallistua vastaaviin kyselyihin. Vastasin Ei.