Greetings from Göteborg

Terveisiä Design & Emotions 06 konffasta.

Tilaisuuden tärkeimmäksi anniksi mulle voi hyvinkin osoittautua kolmipäiväisen tilaisuuden toisena päivänä prosessoitunut havahtuminen: mun ei kannata osallistua muotoilukonferensseihin. Syystä että:

1) Ohjaan ja arvioin viran puolesta MA lopputyönä tehtyjä projekteja ihan riittävästi kotikoulussa. Jokakeväiset lopputyöiden esittelyviikot riittänevät jatkossa hyvin. Mistä päästään siihen, että

2) Tutkimuksen taso esitetyissä papereissa oli pääsääntöisesti surkea/olematon (tai sitten niin kaukana omasta alueestani, ettei jaksanut kauheasti innostaa vaikka ilahdutti toki). Konffan parhaaksi valittiin paperi, jossa työryhmä oli luotaimia käyttämällä saanut selville, että perheet kaipaavat laatuaikaa ja elämänhallintaa, jonka löydöksen perusteella olivat suunnitelleet laitteen, jolla koordinoidaan perheen tapahtumia ja joka muistuttaa (ilmeisesti piippaamalla) että olisi syytä tehdä jotain kivaa.

3) Yleinen trendi muutoinkin näytti olevan mittareiden ja menetelmien esittely. Kukin mittari lupasi taattua tietoa yksilön emootioista siten, että yksilölle voidaan valmistaa miellyttävä tuote. Pääsääntöisesti mittarit perustuivat yleisimpiin vastauksiin kun kysytään että tykkäätkö kuutioista vai pyörylöistä. Kun mua kiinnostaa nimenomaan muotoilun ja estetiikan sosiaalinen konteksti, minkäänlaiset mittarit eivät jaksa hirveästi innostaa. Ja toisaalta, mitä helvettiä selittää "kuluttajan" tai "käyttäjän" tai "käytön" prosessiluonnetta ja ennakoimattomuutta ihmisille joiden mielestä yritän vain hankaloittaa asioita?

Kaiken huipuksi sain kimppuuni yhden varsin kusipäisen fyysikon, jolle ei millään mennyt jakeluun ettei seura kiinnosta. Onneksi paikalla oli tuttu, onnellisesti naimisissa oleva britti, joka jaksoi pelastaa tuskallisista tilanteista. Että jos tarkastellaan meneillään olevaa konffarakastajakisaa, niin erä oli poikkeuksellisen inha. Pyrkijöiden taso oli tällä kertaa sietämättömän huono joten läpäisyprosenttikin putosi perinteisestä 0:sta miinuksen puolelle. Ja seuraavaa erää saadaan varmaan odotella hetken aikaa. Porukoihin, joissa kuvittelisin viihtyväni ei pääsekään enää pelkillä hassuilla ideoilla.

Perheonnela

Old news: 2003 UB313, lempinimeltään Xena on nyt siis saanut viralliseksi nimekseen Eris, eripuraisuuden jumalattaren mukaan. Löysin englannin-/kreikankielisen luettelon Eriksen lapsista [here]:

Toil [Ponos]
Forgetfulness [Lethe]
Famine [Limos]
Sorrows [Algea]
Fightings [Hysminai]
Battles [Machai]
Murders [Phonoi]
Manslaughters [Androctasiai]
Quarrels [Neikea]
Lying Words [Pseudea]
Disputes [Amphillogiai]
Lawlessness [Dysnomia]
Ruin [Ate]
Oath [Horkos]

Tosi nasta perhe, pääsispä sinne kiitospäivän viettoon :)

Xena-faneja kautta maailman lohduttaa, että vaikka kääpiöplaneetan nimeksi ei tullutkaan Xena, sen kuu sai nimekseen Dysnomia eli Lawlessness. Ei ole sattumaa, että Xenan näyttelijän nimi on Lucy Lawless.

Muotoiluluotaimet avuksi empaattiseen suunnitteluun

Taiteen maisteri Tuuli Mattelmäen väitöskirja Design probes (Muotoiluluotaimet) tarkastetaan Taideteollisessa korkeakoulussa (suuri luentosali, Hämeentie 135 C, Helsinki) perjantaina 6. lokakuuta 2006 kello 12. Vastaväittäjänä toimii professori Martti Mäntylä Teknillisestä korkeakoulusta. Väitös kuuluu muotoilun osaston tutkimusalaan.

Tutkimuksen mukaan luotaimien avulla voidaan rikastaa ja tukea suunnittelijan tai suunnitteluryhmän inspiraatiota. Niillä kerätään henkilökohtaista käyttäjätietoa, ja lisäksi niiden avulla käyttäjät voivat osallistua suunnitteluprosessiin. Kaiken kaikkiaan luotaimet voivat lisätä vuorovaikutusta suunnittelijoiden ja käyttäjien välillä. Mattelmäki kehottaa hyödyntämään luotaimia kokeilevalla mielellä ja sellaisissa vaiheissa, jotka sietävät luovuutta ja epämääräisyyttä. Kirjan käyttöohjeena onkin: Sovella!

Englanninkielinen väitöskirja Design probes on ilmestynyt Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarjassa.
Tilaukset ja arvostelukappaleet: TaiK Julkaisut, puh. (09) 7563 0319, books a*uiah.fi

Raivolan rysäpöksyt

Joku ihana ihminen on laittanut kaikkien aikojen lempisketsini YouTubeen. Kiitos :)

Tappaja tappaa

Montrealissa oli hiljattain järkyttävä ampumisvälikohtaus jossa nuori mies ryntäsi aseen kanssa kouluun tappaen yhden ja haavoittaen useita. Mies teki itsemurhan haavoituttuaan poliisin luodista.

Joku on ehtinyt napata kuvakaappauksen murhaajan profiilista Vampyyriverkkoyhteisössä johon hän kuului. Kun tietää kuinka kävi, tällaista [1,2MB] lukee kauhunsekaisin tuntein ja merkityksiä lisäillen. En ole tutkinut, mutta samassa verkkoyhteisössä lienee monellakin samankaltainen profiili – synkkiä kun ovat teemat, mutta eihän niitä kaikkia hoitoon tarvitse passittaa. Eihän?

Viikonlopun saldoa

Voihan Zeus. Nyt on sanamonsteri Salarakkaan serkuksi kehitetty Nettirakas. Mutta varokaa hyvät ihmiset nettirakkaitanne sillä yksin "nettirakas puukotti" kertoo viikonlopun Iltalehti.

---
"We would like to invite you to participate as a distinguished speaker at the conference." Lienee aika normaalia retoriikkaa virallisessa kutsukirjeessä mutta tunnustan, että pieni hymynkare tuli suupieleen. Distinguished, juu minä. Matkatkin maksetaan.

---
Olin lauantai-iltana baarissa ja olisipa flaksi viuhunut jos olisi kelvannut. Monta typpiä kävi oikein innokkaina pokailemassa, plus silmäpelaajat päälle. Tällaista ei mulle yleensä satu. Ei koskaan. Taksijonossakin vielä joku yritti kaikkensa. No sainpa myös tarjouksen keikkahommasta: pikainen käteenveto pitäisi suorittaa, mutta enpä edes jäänyt kuuntelemaan keikkapalkkion summaa. Ei mulle mulkkujen rahat kelpaa.

Teatterissa istumista tapahtunut

Tällä viikolla on tullut käytyä kahdessa herkullisessa musikaalisessa esityksessä:

Ilpo Tiihosen teksteihin perustuva Kaipaus musikaali Teatteri Vantaassa viihdyttää ja koskettaa. Näyttelijöillä on selvästi hyvät kemiat keskenään ja teksti osuu aikaan ja tunteisiin.

"Oi, kuinka voi kunnon sureminen joskus antaa voimaa,
ja kuinka ihanasti itsesääli sitten sivelee
kun ensin itseänsä soimaa."



Bussi Nro. 11, Peter Maxwell Daviesin oopperan kantaesitys Suomessa oli hykerryttävän hieno. Mahtava näyttämöllepano roskasäkkeineen ja räyhnäisine bussinpenkkeineen ja koomisine hahmoineen. Hihittelin läpi koko biisin.



Puhuttiin esitysten jälkeen, että on tavallaan sääli että molemmat kantaesitykset on tuupattu pieniin teattereihin, matkan päähän keskustasta. Tällaisella taiteellisella laadulla tehdyt teokset vetäisivät isommatkin salit täyteen. Mutta, koska esimerkiksi Helsingin kaupunginteatteri on viimeksi tilannut uuden suomalaisen musikaalin?