Kerää koko sarja

Meemi via esimerkiksi Neil Gaiman, ei vähempää.
Mulla on työpöytäkuvana hauva. Hauva on vähän läski, koska kvasi-uuden läppärin näyttö on vanhaa leveämpi.


Loogisesti huomenna pitäisi siis blogata kaksiraajaisesta. Ehdotuksia?

Moi.

Mä näin unta, että mä olen mustekala. Yhdellä lonkerolla kolkuttelin jotain puuovea avattavaksi, yhdellä huitelin kaveria lähemmäs, yhdellä kirjoitin pieneen muistilehtiöön ja yhdessä oli kans joku muistilappu. Parilla kolmella lonkerolla, en tiedä, varmaan steppasin ajankuluksi.

Leena kävi äsken käännähtämässä - duunista tulossa, duuniin menossa - ja otti vara-avaimen följyyn. Suhteellisen pateettista kalentereiden vertailua kesän kissanruokintasessioita silmällä pitäen. Noin muuten...
Ihan ok.

Päivän hajatelma

Mitä sotkuisempi koti sitä nerokkaampi henkilö? Mensa here I come!
[Justin rulettaa].

Pieni multiploitumisongelma

Kekkasin, että jos värikoodaa kaikki erityyppiset tapahtumat ja tehtävät, kalenterista tulee paljon hauskemman näköinen.

Aitiopaikalla

Istuimme Töölönrannan terassilla nauttimassa kuohuviiniä kevään kunniaksi kun joku huomasi savupilven nousevan makasiineilta. "Nytkö ne niitä alkoi purkamaan?"

Kesti aika pirun pitkään ennen kuin tajuttiin, että tämä ei nyt todellakaan ole ihan normaalia, kun hälytysajoneuvojakin vetää pillit soiden.

Kaikkein absurdein näky kaiken keskellä oli varmaan rantaa kiertävät lenkkeilijät jotka rauhassa hölkkäilivät menemään.

Mielenkiinnolla jään odottamaan onko tällä tuhopoltolla jonkinlaisia yhteiskunnallisia seuraamuksia.

Maailmalla nähtyä

Jeekunan jet lag, parina yönä vain pari tuntia unta ja nyt sitten otin takaisin 15 tunnin pikku torkuilla. Päässä pyörii.

Tuolla suuressa maailmassa näin ensimmäistä kertaa ihka elävänä sellaisen Hollywood-rekonstruktion jossa on operoitu aivan kaikki: tissien sisään tungettu pari koripalloa ja naama kuin Phoshopin jäljiltä. Höysteenä vielä blondattu lisäketukka, ylenpalttinen tekorusketus ja huomiota herättävän äänekäs kalkatus. Joo ja pari bodattua kundia seuralaisena.

Jumalauta se oli pelottavaa.

Matkaraportti

Tuli sitten käytyä CHI:ssä. Yhdessä sessiossa känsin päätäni vasemmalle ja kukas muu siinä istuikaan parin metrin päässä Jakob Nielsen. Heti tuli mieleen, että wau nyt mulla on tilaisuus jututtaa maailman tunnetuinta käytettävyys-heeboa. Mitähän siltä kysyisi? En sitten keksinyt yhtään ajatusta mitä olisin hälle halunnut jakaa. Se vaan sanois jotain että suorista viivat ja väritä vihreäksi. duh. Fonttikoko on housuissas. Se siitä.

Se mikä konffissa minulle liiankin usein nousee päällimmäiseksi tunteeksi on arroganssi. Vieläkö te tuotakin peruskysymystä väännätte, mä kelasin sen jo viis vuotta sitten. Pässinlihaa.

Paperien esittely noudatti useimmiten tuikkaa akateemista rakennetta jossa esitelmöijä esittää suoraviivaisesti tutkimuskysymykset, metodin, datan ja johtopäätökset. Puhujalle esitetyt kysymykset taas fiilistelivät aiheen inspiroimina, mutta vakio vastaus kuuluu: tuo on oikein kiinnostavaa, mutta tämän tutkimuksen datan valossa tuohon ei voi ottaa kantaa. Herranjestas, voi kai sitä nyt vähän fiilistellä ja spekuloida. Onko tämä nyt oikeasti niin vakavaa ja tiukkaa? Jos tutkii kissanpentujen käyttäytymistä etupihalla, niin voi kai sitä vähän miettiä miten ne käyttäytyisivät takapihalla, jos joku takapihoja tutkiva haluaa aiheesta keskustella?

Kohokohtiin kuului Scott mcCloudin esitelmä sarjakuvan mahdollisuuksista ja mahdollisista uusista esitysmuodoista netissä. Sarjakuvaa joka on muodoltaan temporaalinen (ruudut kuljettavat tarinaa ajallisesti eteenpäin jossain tietyssä järjestyksessä) on paha alkaa multimedialisoimaan koska kaikki ruudunsisäiset animaatiot ja äänet rikkovat jo olemassa olevan ajallisen rakenteen ja siten myös lukukokemuksen. Pässinlihaa pitäis olla tääkin. Mutta sarjakuva sopii hyvin internettiin, jossa voi hyödyntää muitakin kerronnan rakenteita kuin lineaarista, esim. syklistä tai haarautuvaa ruutuja ei tarvitse sijoittaa A4:lle. Mitään kauhean hyviä esimerkkejä tästä ei esitelmän aikana kuitenkaan tullut vastaan. Mutta mcCloud on toiveikas ja odottavalla kannalla, että sarjakuva jossain vaiheessa löytää uusia toimivia digitaalisia muotoja.


Keksinkö tuossa ylempänä uuden sanan: multimedialisoida... melkein kuin medikalisoida ja sama juttu on kyseessä, hoidetaan jollain pillerillä tai leiskan uusilla kevätväreillä vanha raakki yhteiskuntakelpoiseksi vielä muutaman kuukautta.