Puheenaiheita

Eilisten täysikuiden ja seisausten kunniaksi kai keskusteluissa vilahti mm. seuraavat päivänpolttamat ja puremat kysymykset ynnä teemat:

- Mikä kaali olisit jos olisit kaali?
- Millainenkohan olisi maailma jos 'kulttuuripuolella' oli keksitty ainoastaan Mozartin musiikki ja punaviini?
- Kauniit ja älykkäät ovat kyllä viehättävämpiä kuin rumat ja tyhmät.
- Pettymyksiä ne on vaan ne kauniisti pakatut isokokoiset vaaleat savukkeet jotka ei potkaise yhtään. Sellaista se rakkauskin joskus on.

Elämäni kirjahyllyt

Joku naapuri jolla on parvekkeen ovi auki, opiskelee trumpetinsoittoa. En tunnista kappaletta. Tunnistaisikohan sen säveltäjä sen?

Edellisestä bloggauksesta ja blogimiitin keskusteluista jäin kirjahyllytunnelmiin. Minulla on menossa kausi, että luen hyvin vähän - aika tuntuu valuvan muihin puuhiin. Silti olen ostanut kirjoja odottamaan seuraavaa lukemiskauttani. Kirjahyllyni on täyttymässä. En tiedä mitä sitten teen. Mahtuuko tähän murjuun toinenkin hylly, vai onko minun muutettava isompaan asuntoon kirjoineni? Kirjat on ehdottomasti parempi syy muuttaa kuin esim. parisuhde.

Olen aina kasvanut keskellä kirjahyllyjä. Mutsilla ja faijalla on nykyään jokaisessa huoneessa, keittiötä lukuun ottamatta kirjahylly. Vaari, joka kuoli ennen syntymääni, oli bibliofiili joten mummin luona oli iso seinä täysin kirjojen peitossa, samoin kun kesähuvilan vintti niitä täynnänsä. Toisinaan bloggauksieni kuvituksena esiintyvät kirjankannet olen kuvannut juuri niistä kesäaarteista. Mökillä nukun kirjahyllyjen ympärillä ja aamun ensimmäinen silmien raotus on aina yhtä mukavaa kun alan hahmotella vieressäni ja pään takana olevia kirjoja. Nukun Tarzanin alla, vieressä Prinsessa vilahtaa ohi.

Blogimiitin tunnelmia

Au kuka löi mua lekalla otsaan? Armoton olo joka ei ihan resonoi sen aivan kohtuullisen alkomahoolimäärän kanssa jonka tulin nauttineeksi. Kivaa oli, vanhojen pääepäiltyjen Skitson, Hilparin, T,M&EG, Veeran, Hinkstoonan, Luksuksen jne. lisäksi tuli moikattua myös uudempia tuttavuksia, muiden muassa karria ja "blogiskenessä" melko uutta sigurattoria jonka kyllä olen tuntenut muuten jo aikash monta vuotta. Muutenkin illan teemoina hiustenleikkuun lisäksi taisi olla että kuka tietää kenetkin ennestään ja mitä kautta. Kunniamaininta ja vapaavalintainen taivaankappale Raisalle joka fuulasi meikäläisen shokin partaalle kamalalla kirjahyllykauhuskenaariollaan. Aika hyvä.

Vaikuttamiskeinoja

Nyt entistä kesäisempiin aiheisiin.

Jos minut tahtoisi saada ihastumaan, kannattaisi:
- ilmaantua hiihtäen paikkaan, jonne yleensä ei hiihdetä
- asettua sohvalle, jolle valo lankeaa viistosti, puhaltelemaan saippuakuplia mietteliään näköisenä
- syntyä papin pojaksi
- punastua herkästi (toimii erityisesti naisilla)
- esittää breakdancea ihan täysillä niin ettei oikeasti osaa yhtään

Nämä ovat vanhoja, hyväksi havaittuja konsteja. Uusille on mielikuvitus rajana. Nykyään on mukava ihastua, kun asialle ei tarvitse eikä halua tehdä mitään.

Tänään

hip hip

Pitch

Huisin kivaa että Lumottu lapsi palkittiin Banffin tv-festareilla. Olen nähnyt leffan isolta screeniltä, jolloin virtuaalilavastus oli hieman silmille pomppaavaa mutta tv-ruudulta kyseinen teos kyllä näyttää todella hienolta. Suomi taitaa olla tässä virtuaalilavastuksessa ihan kärkisijoilla, sillä vuosi sitten kun juttelin erään Los Angelesin filmikoulun dekaanin kanssa, hän väitti että täällä (LUMEessa) ollaan paljon heitä edellä.

Itse osallistuin Banffin festariin vuonna 2003 kilpailija/pitchaajana. Kyseessä on ehdottomasti parhaiten järjestetty tapahtuma jonka olen nähnyt. Kaikki rullasi tehokkaasti, aina tiesi missä piti olla ja heti löytyi apua ja neuvoja kun niitä tarvitsi. Kilpailumme tuomaristokin kuunteli 4-minuuttisen "pitchimme" kaksi kertaa ennen varsinaista kilpailua, ensin puhelinkonffassa ennen matkaa ja kerran paikan päällä, ja antoi hyviä neuvoja siitä miten sitä pitäisi parantaa. Opin paljon, ja harvoin tulee tehtyä yhtä paljon töitä yhden neliminuuttisen eteen. Suomessa ei pitchaaminen ole mitenkään tunnettua (en edes tiedä onko sille suomenkielistä termiä), mutta Pohjois-Amerikassa hyvinkin yleistä. Tarkka ja tiukka aikaraja on mielestäni hyvä juttu (Banffissa se taisi vaohdella kolmesta viiteen minuuttiin pitchistä riippuen), jota kannattaisi Suomessakin opettaa. Siinä oppii tiivistämään ja kiteyttämään ideoistaan sen oleellisen esiin. Joku väitti että tapa juontuu alkujaan siihen, että oman leffaideansa esittelyyn tuotantoyhtiön kiireiselle pomolle saa juuri ja juuri noin hissimatkan verran aikaa. Siinä ajassa se on myytävä, jos ylipäätään aikoo myydä.

Noni

Kyllä tämä tästä lähtee. Sain ekan lehtikuvituksen, ja muutakin on ehkä tuloillaan. Tosiaan, en ole aiemmin tehnyt lehtikuvituksia.

Ulkona paistaa kesäpäivä, mutta minä luon lunta ja talviturkkisia otuksia täällä studiossa. Ihanaa päästä hommiin. Parhaillaan ihmettelen, miten saisin yhdistettyä tietyn melko realistisen, aika graafisen jäljen, joka on mulle luonteva, sekä tyylitellyn, pelkistetyn, lapsenomaisen jäljen. Tällaiset kysymykset eivät tietenkään ratkea kirjallisesti eivätkä verbaalisella tasolla. Kuvallisia ratkaisuyrityksiä voi tietysti yrittää verbalisoida.