Teemoitusta

Anupa se kalkuloi, että josko meistä hockey blog. Tämä tietysti jo seuraavan vuoden kuukkelit silmissä kiiltäen. Jääkiekko menee kuitenkin ehkä hieman ohi maalista (pun not intended) jos blogi-identiteettiämme aletaan muokkaamaan. Vaikka olenkin Nokian mtx-osaston lätkänero vuodelta 199x (täsmällinen vuosi on jo unohtunut). Oli muuten hiton kivaa kyykyttää inssi-äijät lätkäveikkauksessa. Anyway, neuleblogien kastissa meillä saattaisi olla hyvät saumat (pun not intended), vai mitä sanotte käsieni taidonnäytteestä tuossa vieressä? Ihan itte tein, omiin jalkoihin hyvin istuviksi!

Max.

Aiheestatoiseen

Niin vappu. Sehän on jo vanhanen. Mutta rattoisaa oli. Naamiaisissa, koti-istujaisissa, piknikillä, vappusaunassa. Jostain syystä vietin myös kaksi tuntia elämästäni seuraten Suomi-Tanska-lätkämatsia Sports Academyssa. Ei lätkässä sinänsä mitään vikaa, eikä siinäkään että joutuu itselleen täysin vieraan tuntuiseen paikkaan. Mutta halvattu kun oli nahkeaa peliä lauantaina. Aivan liian hidasta. Poistuimme ruutujen ääreltä tokan erän jälkeen.

No. My typo_sta ei toistaiseksi tullut varteenotettavaa kilpailijaa Hockey blogille.

Tapasin ugandalaisen M:n, joka opiskelee täällä samaa alaa kuin minä opiskelin. Johtuikohan intressien samankaltaisuudesta vai mistä, että tuntui niin helpolta ymmärtää toista? Kohtaamisistani Saharan eteläpuolisen Afrikan tyyppien kanssa voi sanoa yhteenvetona, että hauskaa on ollut mutta todella paljon asioita, asenteita, vihjauksia, vitsejä ja tietoja on mennyt molemmin puolin ohi, ja kaukaa. Ollaan vaan niin erilaisia. Mikä on kyllä nastaa ja mielenkiintoista. Mutta M tuntui heti tutulta, saatoimme jutella ugandalaisesta ja suomalaisesta taiteesta ja yhteiskunnasta ja koulutuksesta ja siitä miten oltiin päädytty alalle ja miten perheemme olivat suhtautuneet valintoihimme. Oli yhteismitallista vertailtavaa. Tajusin mitä hän sanoi, luulin ymmärtäväni mitä hän tarkoitti!

Katsoimme M:n kanssa netistä kuvia ja juttuja Ugandasta. Jumatsuka. Kaunista. Khehee, kutsu on plakkarissa.

Nainen ei syö nimeään

Viime viikolla bloggaamiseen rupes hiipimään huono meininki. Oli tylsiä työvaiheita duunissa. Aina kun tuli jumi, lipesin lukemaan blogeja. Tein paljon töitä, pitkiä päiviä, mutta en lähtenyt tauoilla pois koneen luota vaan jämähdin ruudun ääreen. Iltaisin oli koko kroppa jumissa. Viikon lopulla huomasin, että koko homma haiskahti jo pahalta. Suosikkiblogitkaan eivät enää tuottaneet iloa vaan puudutusta. Silti oli tosi vaikeaa - mahdotonta - olla harhautumatta blogilistalle. No, sitten tuli onneksi vappu ja irrotti mut piuhoista.

Tänä aamuna tein työkaverin kanssa kirjallisen sopimuksen: "Anu ei lue weblogeja 2.-6.5 ennen klo 17:aa". Ja nimmarit alle. Soppari seinälle. Enkä blogannut ennen kuin viisi yli viisi. Se, mikä oli viime viikolla vaikeaa, oli nyt äärettömän helppoa, kun siitä oli mustaa valkoisella. Tiesin vuorenvarmasti, etten poikkea valitsemaltani tieltä, vaikka mieli tekikin.

Pimeetä.

Ja sama englanniksi

Tuuttasin edellisen blokkaukseni kääntäjään ja poistin ne sanat joita se ei osaanut kääntää:

exaltation

Spain unheard knew passionate plunging:
lovable today,
radical now, no mid.
anew
unheard
need more protestations.
and science.
Ego love hour,
signifying that more me no.
Only nevertheless, dancing and kiss
because fever what me striking.
And it striking more.
And yea it all-time.
Furthermore is kernel mere pink.
Slightly is sad existence that it merely hour,
only nostalgia merely more.
(Thus cornets text retain once. Possibly me becoming better some extraneous like sweetness )

Täähän on kuin Madonnan biisi!

Hurmiossa

Espanjassa kuulemma osataan intohimoinen hetkeen heittäytyminen: rakastetaan toisiamme tänään, juuri nyt, ei huomisesta väliä. Suomalaiset taas kuulemma tarvitsee enemmän vakuuttelua. Mene ja tiedä. Minä rakastin vappuna nelisen tuntia, tietäen että enempää minulla ei ollut. Mutta silti heittäydyin hetkeen, tanssiin ja suudelmiin, kaikella sillä huumalla mikä minusta löytyy. Ja sitä löytyi enemmän kuin arvasinkaan. Ja kyllä se olikin kaikkien aikojen ihaninta. Vieläkin on sydän pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. Hiukan on haikea olo että se oli vain hetki, mutta haikeuskin vain lisää onnentunnetta.

(m.o.t. Näin kornia tekstiä en muista aikoihin blokanneeni. Ehkä minua pukee paremmin jokin muu kuin herttaisuus.)

Amatöörin juhla

Raaaa, mailasin äsken (deadline 1.5.05 klo 18) ensimmäisen julkaistavan paperin sikäläiseen luentaan. Työprosessin ja erityisesti sen ajoituksen perusteella tunnistan itseni vappu-henkilöksi. Kirjoittaminen lähti käyntiin vappuaattona tasan kuudelta, ilman lakitusta. 8 sivua minimaalisella fontilla, ilman oikolukua – ei paljoa käsitystä mitä tuli taas sanottua. Haukkuja tulee, ja syystäkin. Tiedän jättäneeni tekstin sekaan irrallisia häntiä, joista piti jatkaa, mutta sitten ei ehtinyt, ei jaksanut ja ajattelu nyt vaan sattuu ottamaan liikaa voimille. Kaipa hyvä, että sentään tunnistan isommat irtohännät tekstistä nykyisin ja ainakin muutaman suosikkihepan deletoin lopullisesta versiosta, lähinnä ajatuksen pätkiä joita ei edes kannata jatkaa. Aaah…ensi vapuksi tilauksessa heila, joka nyt veisi suihkuun, jossa nojatuoli johon rojahtaa, siksi aikaa kun mehevänkevyt illallinen valmistuu. Painan varmasti tonnin, pää ainakin.