Saturday, January 23, 2010

Ikääntymisestä

Illalla on ystävän synttäribileet. Tää on se vuosi kun vanhat koulukaverini ja minäkin täyttää yksi kerrallaan 40 vuotta. 4kympin kriisi mulla taisi olla jo pari vuotta siten ura-angstina ja erilaisina elämäntyylillisinä muutoksina. Jopa biologinen kello löytyi tästäkin kehosta ja se vienosti yskäisi ennen kuin vaipui normaaliin olemattomuuteensa – tuskin se sieltä enää nousee piipittämään. Mutta joo pakokauhu alkoi heti vuoden vaihtuessa. Sanoisinko ihan kliseisesti, että rimakauhua pukkaa.

Eikä yhtään helpota oloa se, että eläkeikää nostetaan kokoajan. Onko se 68v. nyt sitten seuraava rima jonne lainsäätäjät palvelusaikaamme hivuttavat? Oma eliniän odotukseni on sen verran matala moninaisista syistä, että tuskin pääsen oloneuvoksen tittelistä koskaan nauttimaan.

Tulevaisuuden Suomessa lääkärikunta on se joka käytännössä päättää milloin ihminen pääsee eläkkeelle. Aikamoinen valta heillä sitten. Ei läheskään kaikki 68-vuotiaat pysty tehokkaaseen työntekoon kun ei kaikki 60-vuotiaatkaan. Matka vapauteen taitaa tullakin sitten useimmille lääkärintodistuksella. Toisin sanoen, töistä pääsee pois vasta kun on tarpeeksi rapistunut kehosta tai päästänsä höperöitynyt. Ja mitä sillä vapaa-ajallakaan siten tekee?

3 comments:

aa said...

Miten sä nyt just osasitkin kirjoittaa tätä, kun mulla pyörähti juuri aamulla mielessä "Mikäs se Leenan kriisi olikaan? 30? Ei voi olla, kyllä se on pakko olla enemmän.." ja sit sä naputteletkin vastauksen tänne :-D

Leena said...

Sattuipa sitten :)
Yritys ois kuitenkin torjua panikointi ja kuluttaa aikansa johonkin parempaan. Pahin putki eli neljät nelikymppiset kahdessa viikossa on kuitenkin vasta loppuvuodesta.

Mikaela said...

Kun me päästään eläkkeelle niin voidaan samantien kantaa hautaan...