Suoritin eilen kunniatehtävän: kävin Tampereen maistraatissa todistamassa avioliittoon vihkimisen. Kyllä niitä jännitti vaikka olivat olevinaan ihan cool ja "tentin kysymys oli etukäteen tiedossa ja yhden sanan vastaus etukäteen mietitty".
Eilisen morsiamen ja nyt siis vaimon/rouvan henkilöllisyydestä voin antaa sellaisen yhden pisteen vihjeen, että hän on tämän blogin kirjoittaja mutta ei siis minä.
Vihkimisen kanssa ei rauhantuomarilta kauaa nokka tuhissut. Tenttikysymykseen tuli kumpaiseltakin tentattavalta sopiva ja ennakoitu vastaus ja sitten päästiinkin jo rentoutumaan ja juhlatunnelmaan. Sen voin sanoa, että sellaista ravintolaa ei Tampereelta voi löytää jonka antimet päihittäisivät miehen kotikokkaukset, tahi vaimon laatiman jälkiruoan. Nam. Ilta oli ihastuttava ja onnen määrä maailmassa kasvoi taas.
Onnea hääparille!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Voi hitsi. Oi & ai & NIINKÖ?! En oo tiennyt edes parisuhteesta saati avisaikeista. Onnea heille!
Kiesus! Minäkään en tiennyt avioaikeista... Ei tainnut moni tietää! Tuli puskasta. Vau.
Paitsi sikäli en ole yllättynyt kun olen joskus näiden kahden keskinäistä kommunikaatiota havainnoinut. Luuv.
(Olen kerran saanut armon maistaa herran kokkauksia. Joo. Ei unohdu tän elämän aikana.)
Onnea. ONNEA. Toivottavasti tapaan frouvan pian.
Joo, neiti G:stä tuli rva P. En tosiaan tullut monellekaan maininneeksi asiasta kun ujostutti niin kamalasti.
Zepa: aattelit että muutin tampereelle duunin tai maisemien takia? Kävisihän se kai niinkin =)
eli Lumi said...
Ja eikun onnea, Heidi, pariskunta!
Post a Comment