**
Tässäpä niinkin omaperäinen bloggauksen aihe kuin Sex And The City –elokuva (ohj. Michael Patrick King. 2008).
Leffan teemaksi on valittu anteeksianto eli tuollainen oikein napakka kristillinen aihe. Ei siinä mitään, mutta miksi, tarinassa kuin tarinassa, ne on aina ne naispuoleiset henkilöt jotka sitä anteeksiantamisen ihanuutta pääsevät harjoittamaan? Miehet ne vaan kohkailee ja mokailee ja naisille tulee paha mieli ja sitten itkeskellään ja sitten annetaan anteeksi.
Tv-sarjan charmi perustui aikoinaan hyviin näyttelijäsuorituksiin ja huumoriin ja taitavaan rytmitykseen. Elokuvassa päänäyttelijöistä Kim Cattrall ja Kristin Davis suoriutuivat aika kivasti, sillä he eivät olleet täysin unohtaneet, että lajityyppi on komedia (tai oli ainakin siellä tv-sarjan puolella).
Eipä leffan heikko taso mikään yllätys minulle ollut. Halusin kuitenkin nähdä sen jostain epämääräisestä ammatillisesta näkökulmastakin + koko sarja on jättänyt jälkeensä kiinnostavia kulttuurillisia kaikuja. Muitakin kuin laajalti levinneen kenkäfetisismin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment