Mietittiin viikonloppuna miten asuntovälittäjä kuvailisi tätä tamperelaisneliötä. Vaikka näin:
"Löytö! Suositulta alueelta monien mahdollisuuksien koti suurellekin perheelle. Pihan kansainvälisen ilmapiiri ja tonttiin rajoittuva puistomainen näkymä tarjoavat kaiken ikäisille mahdollisuuksia. Hyvät kulkuyhteydet!"
Eli superhalpojen vuokrien kerrostalokasarmi, helvetisti kaikenväristä ja kokoista jengiä, parvekkeelta näkyy leppää uhkuva ryteikkö ja talon toisella puolella kulkee vilkas tie, jota pitkin kulkee kaiken muun mahdollisen lisäksi dösä keskustaan. Ja ne "monet mahdollisuudet" tarkoittaa sitä että about kaiken joutuu (kuulemma, näköjään) tekemään itse. Sähkötöitä ja putkihommia varten on kyllä tulossa äijät paikalle. 80-luvun alussa rakennetussa talossa ei ole varauduttu nykyoloiseen teknologiahelvettiin. Keittiössä on 4 sähköpistoketta (jääviileä ja tiskikone söivät jo omansa eli 2 jäljellä), olkkarin tapaisessa peräti 3. "Tapaisessa" siksi että ne kolme ovellista makuuhuonetta on jo omittu VIP-henkilöille, joten mää ja toi bunkataan siinä minkä arkkitehti on ilmeisestikin tarkoittanut olohuoneeksi.
Tjaah. Viihdyn mainiosti. Seura on hyvää ja eläväinen vuokrakasarmi erittäin pop. Lauantaina soi ovikello. Entuudestaan tuntematon alakerran naapuri tuli varoittelemaan että kandee siirtää roudausta varten ulko-oven eteen ajettu auto veks. Naapurin sisko oli näet (nääs?) soittanut tälle naapurille ja kertonut että lähiparkkikselta lähestyy parvi lappuliisoja. Vastapalvelukseksi otettiin myöhemmin päivällä osaa murheeseen (tai vitutukseen, paremminkin) koska joku oli källinyt samaisen naapurin lapselta jo neljännen pyörän tänä keväänä. Ollaan otettu ennen ja jälkeen kuvia suht ahkerasti, niitä ilmaantunee jossain vaiheessa. Tältä erää, sau.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment