Stadilainen avautuu

Muutto ei ole sujunut mitenkään harkitussa järjestyksessä - ketään ei oikein tunnu kiinnostavan kamojen kantaminen ja Tampereen partsille paistaa suulis huomattavasti houkuttelevammin kuin tyystin partsittomaan stadilaisyksiöön. Parvekkeelle onkin hankittu tupakkapöytä ja tuolit - niillä ruokapöydän tuoleilla nyt ole niin kauhea kiire. Tänään olisi tosin tarkoitus veivata kokkauskamat pääkaupungista joten kait niille muillekin tuoleille tulee hetkensä. Tai sitten istutaan lattialla. Maton ehkä jaksaisi käydä kenties ostamassa. Tai sitten teen ite: uusiolähiksellä on kangaspuut.

Ihan holtittomaksi en ole menny. Nakuttelin äsken muuttoilmoituksen ja irtisanoin ja solmin jotain sopimuksia. En ole koskaan ollut järin kotiseuturakas mutta kirpaisi aikalailla vaihtaa kotikunta. Mistä helvetistä tuommoisetkin tunteet osaavat tulla paikalle?

Greetings from Tanpere, part 2

Aamulla kello herätti kohtuuttoman aikaisin ja hyppelin junaan. Tampereella käytiin aamukahvilla ja allekirjoittettiin vuokrasopimus, kannettiin kamaa sisään, todettiin välittömät puutteet, haettiin läheisestä halpahallista tarvittavaa ja nyt olis aika mennä nukkumaan. Luullakseni tapasin alkuasukkaita paikallisessa Hesessä. Eivät vaikuttaneet levottomilta. Eiköhän tämä tästä.

Korso

Korso on käsite jonne suomalaiset käsikirjoittajat sijoittavat kaiken vähänkin reppanan ja keskikaljanhajuisen. Olen luullut että se oma kuntansa. Vähän niin kuin Kerava – Korso tuo Pikku-Kerava. Mutta Korso onkin vain vantaalainen kaupunginosa. Kaikkea sitä oppii Hesankin flikka kuin vanhaksi elää.