Ennakot näytetty maailmalla

Miguelolta tuli kännykkäkuva Linzistä, Itävallasta missä lineaarinen installaatioversio Vahinkolaukausien musiikkivideo-osuuksista on ollut esillä osana näyttelyä Ars Electronicassa. Näinköhän siellä on näyttelyväki ymmärtänyt suomalaista huumorintajua? Pianhan sen kuulee kun medialabralaiset palailee kotimaahan. Ja syksy kun vielä hinkkaillaan metadataa niin joulun korvilla nähdään miten suomalainen TV-yleisö siihen suhtautuu. Vähän jo kutkuttelee mahanpohjukassa.

Tylsä ikäluokka

Verkkohesari tänään (lihavoinnit minun):

"Eri ikäryhmistä keski-ikäiset suhtautuvat kyselyn mukaan myönteisimmin valvontaoikeuteen. Selkeä enemmistö eli 61 prosenttia 35–49-vuotiaista hyväksyisi sähköpostien valvonnan." [link to]

Olenhan minä se tiennyt mutta nyt sen näen ensimmäistä kertaa mustaavalkoisella. Kuulun virallisesti ja tilastollisesti keski-ikäisten ikäluokkaan. Ei tässä muuten mitään mutta näköjään keski-ikäisten mielipiteet on aivan perseestä. Mutta senhän minä tiesin jo kuuluessani nuorisoon.

Tutkija tutkii, tukija kirjoittaa

Kävin aamulla osteopaatilla, nivelet noljahtelee ja kuona liikahtelee kropassa kunnes saan pissattua sen pois. Nuppi on sekaisin mutta selkä on jo suoremman tuntuinen. Ehkä tämä monitorilysy tästä norjistuu.

Yksi lysyn aiheuttaja on ollut eräskin ammattijulkaisu jossa oman erikoisalueeni tutkijat pruukavat julkaista vaihtelevan tasoisesti skeidasta hvvään tekstiä. Keväällä tarjosin artikkelia niiden yhteen 'speacial issueen' ja sanottiin, että jee kiva. Hinkkalin sitä vittu kesälomalla melkein itku kurkussa kun niin väsytti ja sitten sanotaan, että ei se nyt tulekaan tähän numeroon vaan joskus ensi vuonna sitten jossain numerossa jossa on tilaa. Olisinpa siis voinut veivata rauhassa työajallakin sen shitin kuntoon.

Edellisen kerran sama julkaisu jymäytti viime syksynä kun pyysivät tapaustutkimus artikkeleja jotka käsittelevät jotakin erityistä projektia. Sitten tuli palaute, että oikein hyvä artikkeli ja kiinnostava mutta ei me sitä julkaista koska se on yhteen projektiin keskittyvä tapaustutkimus eikä huomioi koko muuta universumia ympärillään. Daa-a!

Tämmöistä tämä tutkiminen. Voi kun sais jotain kivempaa duunia.

Asioiden nimeämisestä

My Very Energetic Mother Just Sent Us Nine Pizzas

Plutokin mietityttää, mutta UB313 jänskättää. Siitä kuulemma ei missään nimessä tule lempinimekseen jo vakiintunutta Xenaa mikä on minusta kovin tylsää. Mytologiset nimet vaan on jo kovin vähissä väitetään kun mietitään, et jotain pitäisi keksiä. Mutta tällä ilmeisesti tarkoitetaan itseassiasa roomalaista ja kreikkalaista mytologiaa, sillä kyllähän maailmassa muitakin myyttejä riittä. Jos ei Xena kelpaa ehdotan uuden kääpiöplaneetan nimeksi Kali, kas siinä ihana mama.

Päivän pohdinnat

Tänään olen tykönäni pohdiskellut monenlaisia asioita.

1.) harvinaislaatuisen kiehtova kuvaus ihmisryhmästä:
"an unusually unpleasant bunch of weirdos" united by the fact that they are all "naive egotists". [från]
Ei, tämä ei ole blogilistan määritelmä vaan Big Brother UK:n tuorein erä kilpailijoita, mutta pätee kyllä moneen muuhunkin porukkaan.


2.) Veljentyttö uskoutui minulle ystävästään, että "Jessica on rakastunut Lordiin". Mikäpäs siinä, vaikka aika erikoiseksi luonnehtisin Jessican miesmakua. Mitenhän hälle isona käy? Itse kuusivuotiaana olisin varmaan ollut rakastunut Vaahteranmäen Eemeliin korkeintaan – jos joku ylipäänsä olisi sellaisia minulta kysynyt, että ketä mä rakastan. Tai, nyt kun tarkemmin miettii, taisin olla rakastunut Peppi Pitkätossuun, ja Dorothykin (Ozin velhosta) oli jotenkin herkistävä, mutta ehkä enemmän kuitenkin vain samastumiskohteina. Samastuukohan Jessica Lordiin?


3.) Jäin tuijottamaan oliiviöljypurkin etikettiä: "Ekstra Neitsyt Oliiviöljy", ruåtsiksi "Extra jungfruolja", eli ilmeisesti oliiviöljy on naispuolista. Onko olemassa oliiviöljyjä jotka ovat menettäneet neitsyytensä?
Tai miespuolista oliiviöljyä? Miltä sellainenkin nyt sitten muka maistuu?

Lisää litritsöö

Paljon muuta kuin kirjoja ei pyöri mielessä, eritoten kun viime viikot ovat kuluneet klassikko-romaanien kanssa. Myös artikkelikokoelma, jota olen ollut mukana toimittamassa, etenee vääjäämättä kohti taittoa ja painotaloa. Iiiih.

Penguin Classics-sarjan mustakantisten pokkareiden takakannessa on sitaatti kustakin kirjasta. Muun muassa seuraavien teosten kanssa seurustelu on ollut erinomaisen antoisaa:

"I am no bird and no net ensnares me. I am a free human being with an independent will"

"It was now too late and too far to go back, and I went on. And the mists had all solemnly risen now, and the world lay spread before me"

"People are almost always better than their neighbours think they are"

Ei yhtään harmita, että tuttavapiiri koostuu pääasiassa fiktiivisistä henkilöistä ja sosiaalinen elämä kuluu sinkku-yksiön nojatuolissa. Mitä sitä ihmisillä, kun voi kulkea kartanoissa ja nummilla ja vakuuttua sellaisten moraalisten periaatteiden tärkeydestä, joista nykyaikana ei voi keskustella vakavasti (saatikka noudattaa) missään yhteydessä.

Hyvä rompsku

Muistan joskus blogata-retostelleeni, että Riikasta kuullaan vielä. Nyt kuullaan sen verran, että esikoisromaani Taivaankantaja on juuri ilmestynyt. Oikein hyvä romaani onkin, kaunis ja herkkä, mutta myös tarinana kiehtova. Itse jäin päällimmäisenä miettimään, että ketkä ne todelliset "Sielunviholliset" tässä maailmassa oikein onkaan?

Lisäys: Kiiltomadossa asiallinen kritiikki (tosin jonkun verran paljastaa juonesta).