Lontoosta, hello

On ollut oikein lehdissä juttua siitä minkä kaikki jo muutenkin tietävät: talviaikaan siirtyminen on murhaavan väsyttävää ja masentavaa. Siksipä nyt olikin täydellinen ajoitus pitkälle viikonlopulleni Lontoossa. Päätavoite oli minulla ja matkakumppanilla shoppaaminen ja niin tapahtuikin. Mahdollisimman tyhjillä laukuilla matkaan lähdimme ja täysinä ne takasin tulivat. Vaatteita, vaatteita mutta myös leffoja, iPod touch ja pari kirjaa Forbidden Planetista. Olin jo etukäteen ajatellut ostavani Cory Doctorow'n Makersin ja sattumoisin kirjailija oli paikan päällä jakamassa signeerauksia. Mukava heppu.


Ja minä kun vihaan shoppaamista. Olen ylittänyt itseni.

Kulttuuripuoltakin joo: stand up komediaa Notting Hilliläisessä pubissa, huippunäyttelijöiden tulkitsema Beckettin Endgame ja sokerina pohjalla Marc Almond. Marko Mantelia suurempaa Queeniä tuskin löytää. Mies teki aikamoisen pop-kabaree-ooppera shown mahtavilla diivan maneereilla. Olipas ihan huikeaa. Sitä paitsi jo pelkästään "legendaarinen" Roundhouse on ehdottomasti kokemisen arvoinen keikkapaikka soittipa siellä kuka tahansa.

Loontoota on pakko rakastaa. Vaikka siellä on aivan pökerryttävä määrä ihmisiä joka paikassa kaupunki on jotenkin mittasuhteiltaan oikein: pääkadutkin on kapeita kuten metrokin ja talot on lähekkäin ja se se kaikki tekee Lontoosta ihastuttavan intiimin suurkaupungin.