Sanomalehti, ei kiitos

Taisi olla jollain tapaa käänteentekevä hetki jonkin aikaa sitten kun olisin saanut ilmaiseksi parin kuukauden hesarit mutta en huolinut.

Viimeksi kun minulle sanomalehti tuli niin suurin osa numeroista jäi kokonaan lukematta – kaikki sanomalehtiuutisethan on jo eilisiä sellaiselle henkilölle joka notkuu paljon netissä ja yhtään tv-uutisia katselee. Ja Hesarissahan on yhä harvemmin mitään niin kiinnostavaa syventävää artikkelia, että niiden takia haluaisi aloittaa aamunsa selailemalla jumalatonta kasaa mainoksia ja yhä skandaalinhakuisempaa uutisointia. Pahinta minulle on kuitenkin se jätepaperikasa joka sanomalehden tilaamisesta seuraa, kauheeta haaskoa ja kauhee vaiva kantaa ne roskikseen.


Samaan kategoriaan kuulunee taannoinen uutinen teineistä jotka eivät EMI:n cd-levyjä huolineet.

Mediamaailman muuttumisesta muistuttaa myös se, että Kuvaputket on jo tyystin ulos markkinoilta, samoin katoavat hiljalleen valtaisat kotistereot.

mainoksella on väliä

Olen laittanut erään pakastepitsan ikuiseen boikottiin koska sen TV-mainos on niin järkyttävän kauhistuttava. Siinä on karmea jumpsuttava diskohumppahitti johon on tehty uudet totaalikauheat sanat. Jos sen mainoksen näkee meinaa jäädä biisi soimaan päässä mutta nykyään vaihdan kanavan saman tien pois. Jää siis pitsa ostamatta ja kulloinenkin tv-ohjelmakin usein loppuun katsomatta.
(En minä pakastepitsoja yleensä osta muutenkaan, mutta tuota nyt en ainakaan.)

En ole myöskään ostanut sitä karkkia jonka mainoksessa kakaksi pukeutunut tyyppi hakkaa vastaantulijoita.

Tilannekatsaus, maisemamaalailua

Mietittiin viikonloppuna miten asuntovälittäjä kuvailisi tätä tamperelaisneliötä. Vaikka näin:

"Löytö! Suositulta alueelta monien mahdollisuuksien koti suurellekin perheelle. Pihan kansainvälisen ilmapiiri ja tonttiin rajoittuva puistomainen näkymä tarjoavat kaiken ikäisille mahdollisuuksia. Hyvät kulkuyhteydet!"

Eli superhalpojen vuokrien kerrostalokasarmi, helvetisti kaikenväristä ja kokoista jengiä, parvekkeelta näkyy leppää uhkuva ryteikkö ja talon toisella puolella kulkee vilkas tie, jota pitkin kulkee kaiken muun mahdollisen lisäksi dösä keskustaan. Ja ne "monet mahdollisuudet" tarkoittaa sitä että about kaiken joutuu (kuulemma, näköjään) tekemään itse. Sähkötöitä ja putkihommia varten on kyllä tulossa äijät paikalle. 80-luvun alussa rakennetussa talossa ei ole varauduttu nykyoloiseen teknologiahelvettiin. Keittiössä on 4 sähköpistoketta (jääviileä ja tiskikone söivät jo omansa eli 2 jäljellä), olkkarin tapaisessa peräti 3. "Tapaisessa" siksi että ne kolme ovellista makuuhuonetta on jo omittu VIP-henkilöille, joten mää ja toi bunkataan siinä minkä arkkitehti on ilmeisestikin tarkoittanut olohuoneeksi.

Tjaah. Viihdyn mainiosti. Seura on hyvää ja eläväinen vuokrakasarmi erittäin pop. Lauantaina soi ovikello. Entuudestaan tuntematon alakerran naapuri tuli varoittelemaan että kandee siirtää roudausta varten ulko-oven eteen ajettu auto veks. Naapurin sisko oli näet (nääs?) soittanut tälle naapurille ja kertonut että lähiparkkikselta lähestyy parvi lappuliisoja. Vastapalvelukseksi otettiin myöhemmin päivällä osaa murheeseen (tai vitutukseen, paremminkin) koska joku oli källinyt samaisen naapurin lapselta jo neljännen pyörän tänä keväänä. Ollaan otettu ennen ja jälkeen kuvia suht ahkerasti, niitä ilmaantunee jossain vaiheessa. Tältä erää, sau.