Huomenna ei tarvitse miettiä mitä laittaa päälle: senaatintorilla kolmesta alkaen mielenilmaisua Burman kansannousun puolesta, päälle punaista.
Ei sillä että muutoinkaan olisi päällepistettävät viime aikoina mietityttäneet: aikamoinen kiire. Tuli nakki opettaa tutkimusmenetelmiä ja lopputyöseminaarin pariveto proffa P:n kanssa, jälkimmäinen ns. hätätilakutsuna, edellinen muutoin vaan puun takaa.
Tänään on lopputyösemman viimeinen päivä ja yritän nyt pistää kasaan jonkinlaista yhteenvetoa tekeillä olevista lopputöistä. (Lopputyö = gradu = opinnäyte) Juuri nyt ajattelen, että lopputyöt ovat arvokkainta mitä tässä koulussa tapahtuu: ne parhaiten ilmaisevat ja paljastavat miten muotoilun osasto suoriutuu yliopiston kolmesta perustehtävästä (opetus, tutkimus, yhteiskunnallinen vaikuttavuus). Hyvältä vaikuttaa: lopputyösuunnitelmissaan opiskelijat tavoittelevat juuri vaikuttavuutta, asiantuntijuuden ja osaamisen karttumista, uusia näkökulmia ja syvempää ymmärrystä, melko monenlaisten aiheiden avulla. (Sääli kun suunnitelmista ei voi kertoa töiden tässä vaiheessa sen tarkemmin.) Ja, toisin kuin monille näyttää käyneen , suunnitelmien perusteella musta tuntuu että meillä opiskelijat todella tuntevat oppineensa ja myös mobilisoivat oppimaansa nyt kun tekevät lopputöitään. Just nyt olen aika polleana omasta koulusta. Totta kai meiltäkin valmistuu ihmisiä, joille Taik ei antanut mitään tai riittävästi tai jotain, mutta että suurin osa (nykyisin) arvostaa omaa tutkintoaan niin musta se on aika kova juttu.
Jospa nyt jatkaisi sen yhteenvedon tekoa. Ja huomenna Senaatintorille.
