Sunday, August 28, 2005

Mitäs herrasväelle saisi olla?

onkohan kielikyttäys tarttuvaa? Päivän pikkuisena triviaalitietona kerron, että Champagnen alueella Ranskassa kasvatetun kuohuviinin oikea suomenkielinen kirjoitusmuoto on samppanja. Se ei ole Shampanja eikä mikään Champagne, vaan siis samppanja. Näen sieluni silmillä kun jossain Pohjanmaalla kesäisenä lauantai-iltana kärpäset surraa huusin ympärillä, talonväki palailee iltalypsyltä navetasta ja sitten saunaa lämmitellessä läimäistään pullo samppanjaa pöytään. Ka' samppakaljaa. Jotenkin vaan samppanja kirjoitusmuotona kadottaa tuotteesta sen brändin eli glamourin.

6 comments:

Anonymous said...

Taitaa sitä olla liikkeellä, ehh.

Tuohon samppanja-sarjaan kuulunevat myös sekki ja seriffi, ainakin. Ja samaa mieltä olen, lumo katoaa.

Penskana oli toisin. Roistot taltutti sHeriffi ja Wild Westin saattoi suorastaan aistia, Littoisissakin. Ja myöhemmin kovamenovuosina riimittelin joka puolella reppavana sHekkejä, ja tunsin itseni — niin, seikiksi sitten kai. ;-)

Juu, ei kyl maistu nii tippaka. Kiälioffisin virityksi vissi toi(ki) o?

Leena said...

Huokaus. Seriffit ei ole ollenkaan niin kunnioitustaherättäviä kuin sheriffit.

yleensä olen sanojen rehellisen suomentamisen kannalla mutta jotain tyyliä voisi yrittää ylläpitää.

Janne Toivoniemi said...

Pitkälle 80-luvulle kielitoimiston pikkuvirkailijat jaksoivat valittaa siitä, että Urheiluruudussa puhuttiin tenniksestä eikä "verkkopallosta" kuten heidän mukaan oikeaoppinen termisi olisi kuulunut. Luulisi siinä tennikseenkin kuuluneen glamourin pahemman kerran kärsineen. Wimbledonin verkkopallo-turnauskin kuulostaa vähän "spedeltä".

Anonymous said...

Vaan kaikista spedeintä on, kun joku tarjoaa pitsaa syötäväksi. Jostakin syystä jatsi ei kuulosta niin kuumottavalta kuin pitsa, johtuneeko ilmaisun iästä vaiko siitä että MA Numminen on käyttänyt sanaa niin ahkerasti...?

Leena said...

ensin syödään pitsat ja sitten taksilla kotiin.

Anonymous said...

Kuinka oikein on sitten kirjoittaa 'sh' äänne niin että s kirjaimen yläpuolelle laitetaan väkänen, semmoinen pieni v, niin että siitä tulee korpraali s eli š? Olen nähnyt tuota käytettävän esim. sanassa šakki.

Seriffistä tulee mieleen päätteellisen kirjaimen pääteviiva.